Take a photo of a barcode or cover
katrinkirjat's Reviews (1.07k)
Pidin ja kovasti.
Minuun kolahteli kirjassa eniten tarinan sijoittuminen koulumaailmaan, kirjassa käydyt keskustelut kirjallisuudesta ja kielistä sekä filosofiset pohdinnat. Tarina itsessään on hyvä ja mielenkiintoinen, monivivahteinen, hauska, surullinen ja kaikkea mitä hyvä tarina on.
Kirjoitustyyli lumosi. Vaikka luinkin suomennoksen, uskon, että kirjan henki säilyi siinä hyvin. Ainakin itse pidin kovasti.
Kirja avaa ovet pimeään ja synkkään. Siltä se tuntuu. Ihan kuin kirja olisi nurmikko täynnä sumua. Kiehtova, pelottava, kaunis ja silti jotain jää näkemättä.
Suosittelen kirjaa todella.
Olen samanaikaisesti hieman pettynyt kirjaan, joka ei vastannut odotuksiani, ja myös vaikuttunut siitä. Kirjan loppu löi ikään kuin ilmat pihalle kerralla.
Elämänkerraksi kirja oli huono, ainakin minun makuuni. Kirja ei perustunut faktatietoihin, eikä tarina ollut kovin kattava. Tarina perustui melko hatariin sieltä täältä poimittuihin tietoihin, joiden perusteella kirjailija oli tehnyt - mielestäni - melko kuvitteellisen tarinan. Kirjassa oli kuvailtu tarkasti hetkiä, joista oikeasti kukaan ulkopuolinen ei voinut tietää mitään. Minua se häiritsi, enkä siksi laskisi kirjaa elämänkerraksi.
Tarina muuten oli ihan mielenkiintoinen. Hahmot olivat tavallisen arkipäiväisiä eikä mitään suurta rakkausdraamaa ollut esillä. Vaikkakin kirjan nimi jo viittaa, että siitä voisi olla kyse. No, ei ole. Ehkä se oli vain hyvä, koska kirja kuitenkin salpaa hengen.
Kirjan isoäidistä saa omahyväisen, itsekkään ja melko oikullisen kuvan. Se on luultavasti todellinen, mutta itseltäni se vei vähän lukuintoa. Siihen kuoli loputkin rakkausdraamahaaveet.
Pidin silti kirjasta. Vaikka olisin tosiaan toivonut sen olevan vähän kattavampi monin tavoin. Kirjailijan tyyli ei ollut kovin erikoinen, eikä siksi mitenkään mainittava. Mutta ihan hyvä.
Kirja on ihan luettava, varsinkin erikoisen tarinansa vuoksi.
Elämänkerraksi kirja oli huono, ainakin minun makuuni. Kirja ei perustunut faktatietoihin, eikä tarina ollut kovin kattava. Tarina perustui melko hatariin sieltä täältä poimittuihin tietoihin, joiden perusteella kirjailija oli tehnyt - mielestäni - melko kuvitteellisen tarinan. Kirjassa oli kuvailtu tarkasti hetkiä, joista oikeasti kukaan ulkopuolinen ei voinut tietää mitään. Minua se häiritsi, enkä siksi laskisi kirjaa elämänkerraksi.
Tarina muuten oli ihan mielenkiintoinen. Hahmot olivat tavallisen arkipäiväisiä eikä mitään suurta rakkausdraamaa ollut esillä. Vaikkakin kirjan nimi jo viittaa, että siitä voisi olla kyse. No, ei ole. Ehkä se oli vain hyvä, koska kirja kuitenkin salpaa hengen.
Kirjan isoäidistä saa omahyväisen, itsekkään ja melko oikullisen kuvan. Se on luultavasti todellinen, mutta itseltäni se vei vähän lukuintoa. Siihen kuoli loputkin rakkausdraamahaaveet.
Pidin silti kirjasta. Vaikka olisin tosiaan toivonut sen olevan vähän kattavampi monin tavoin. Kirjailijan tyyli ei ollut kovin erikoinen, eikä siksi mitenkään mainittava. Mutta ihan hyvä.
Kirja on ihan luettava, varsinkin erikoisen tarinansa vuoksi.
Luen melko vähän suomalaisten kirjoittamia kirjoja, koska jostain syystä suomalaisten kirjoitustyyli ei oikein uppoa muhun (suomennokset kylläkin, en tiedä mistä johtuu) - sama päti tähän kirjaan. Jostain syystä kirjoitustyyli tuntui melko kömpelöltä välillä, mikä häiritsi. Toisaalta taas tyyli oli oikein miellyttävä ja kevyt, mikä olikin hyvä, kun kirjan aihe oli raskas. Kirja oli jännästi "rakenneltu" kolmelle kertojalle.
Kirjasta on pakko sanoa, että se jälleen herätteli tähän karmeaan todellisuuteen, mikä maailmassa vallitsee koskien seksin myymistä ja ostamista. Sekä nosti pinnalle sen, millainen naisten asema vielä nykypäivänäkin on. Kirja kuohutti ainakin minun sisällä asuvaa feministiä.
Tarina muuten oli ihan ok. Ehkä hieman liioiteltu paikoin ja ehkä nuorten elämän kuvaus ei kaikissa kohdissa tuntunut uskottavalta. Toisaalta taas tämäkään kirja ei päästänyt oikein kunnolla uppoutumaan tarinaan ja mielikuvituksen varaan jäi ehkä turhankin paljon.
Mutta aiheensa vuoksi oikein luettava kirja.
Vihdoin ja viimein sain tämän kirjan päätökseen. Se vei tasan kuukauden aikaa (mikä on älyttömän pitkä aika) ja siinä välissä luin jo yhden toisen, yhtä pitkän, kirjan kevennyksenä.
Ystäväni Owen Meany on tosiaan hieman erilaisempaa Irvingiä. Kirja ottaa kantaa moneen asiaan, lähinnä 60 luvun politiikkaan Amerikassa ja on hyvin uskontopainotteinen. Toisaalta kirjassa on silti ne piirteet, jotka tunnistaa Irvingille ominaisiksi.
Oma mielipiteeni kirjasta on vähän ristiriitainen. Toisaalta pidin siitä kovasti, mutta toisaalta se myös vaati kuukauden aikaa lukea ja oli aika raskas. En millään meinannut jaksaa lukea 10 sivua enempää kerralla, eikä mielenkiinto kyllä sen kauempaa pysynyt ylläkään. Kirjan tarina oli hieman tylsähkö, ja jopa Irvingin yleensä niin osuvat henkilökuvaukset olivat mielestäni laimeita.
Kirja olisi ollut nautittavampaa luettavaa, jos olisi itsekin enemmän perillä noista 60 luvun ajoista Amerikassa. Nyt siitä meni melkein puolet ohi. Kirjan rakenne oli mielestäni sekava, mikä lisäsi tunnetta, ettei päässyt juttuun mukaan.
Kirja on silti vaikuttava ja loppu varsinkin hyvä. Joten kyllä se yltää siihen kolmeen tähteen, vaikka ehkä kaksi ja puoli olisi osuvampi.
Ystäväni Owen Meany on tosiaan hieman erilaisempaa Irvingiä. Kirja ottaa kantaa moneen asiaan, lähinnä 60 luvun politiikkaan Amerikassa ja on hyvin uskontopainotteinen. Toisaalta kirjassa on silti ne piirteet, jotka tunnistaa Irvingille ominaisiksi.
Oma mielipiteeni kirjasta on vähän ristiriitainen. Toisaalta pidin siitä kovasti, mutta toisaalta se myös vaati kuukauden aikaa lukea ja oli aika raskas. En millään meinannut jaksaa lukea 10 sivua enempää kerralla, eikä mielenkiinto kyllä sen kauempaa pysynyt ylläkään. Kirjan tarina oli hieman tylsähkö, ja jopa Irvingin yleensä niin osuvat henkilökuvaukset olivat mielestäni laimeita.
Kirja olisi ollut nautittavampaa luettavaa, jos olisi itsekin enemmän perillä noista 60 luvun ajoista Amerikassa. Nyt siitä meni melkein puolet ohi. Kirjan rakenne oli mielestäni sekava, mikä lisäsi tunnetta, ettei päässyt juttuun mukaan.
Kirja on silti vaikuttava ja loppu varsinkin hyvä. Joten kyllä se yltää siihen kolmeen tähteen, vaikka ehkä kaksi ja puoli olisi osuvampi.
Älyttömän hyvä, mutta raaka kirja. Jälleen kerran todistus siitä, miten järjetön maailma voi olla ja miten helvetistä miehet voivat olla, ainakin iso osa.
Koko kirjan odotin, että mitä tässä tapahtuu, ja petyin aika pahasti kun mitään ei koskaan tapahtunutkaan. Tai ei ainakaan sitä käännekohtaa. Kiitos siitä, että kirjan luki melko nopeasti (tai olisi lukenut nopeamminkin, jos olisi ollut aikaa).
Saa tulla kertomaan, mikä se juttu tässä kirjassa on, koska itse en sitä keksinyt.
Saa tulla kertomaan, mikä se juttu tässä kirjassa on, koska itse en sitä keksinyt.
Pidin "muumipapan" kirjoittamista muistelmista paljon. Kirjan lukemisen teki hauskaksi jo pelkästään kirjan rakenne ja tyyli, puhumattakaan itse tarinasta.
Kirjana muumipapan nuoruus oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin kirjasta tehty animaatio, joka ainakaan itseäni ei ole koskaan niin sytyttänyt. Ja kyllähän tuo animaatio kirjasta aika roimasti eroaakin.
Neljä tähteä olisi viisi, jos kirjassa olisi ollut hippusen enemmän sitä kuuluisaa muumien filosofiaa. Hauskahan kirja oli!
adventurous
funny
fast-paced
Plot or Character Driven:
Plot
Loveable characters:
Yes
Arvioni vuonna 2023:
Päätin lukea kaikki Muumikirjat uudelleen ilmestysmisjärjestyksessä ja aloitin siis tästä! En ole lukenut tätä kuin kerran aiemmin ja muistikuvani tarinasta oli hatarat.
Oli kiinnostava lukea kirja, joka on ollut Janssonin ensimmäinen muumitarina! Hahmot, maisemat, tunnelmat ja tyyli tulevat kehittymään ja muovautumaan paljon kirjojen edetessä, mutta tässäkin on jo sitä tuttua, jonka tunnistaa kaikista muumikirjoista.
2011 olen armottomasti antanut tälle kaksi tähteä. Nyt ajattelen tästä positiivisemmin ja tajuan miten hyvin tämä kestää aikaa. Muumimamman ja -papan välinen suhde on erikoinen ja kiinnostava. Mamma myös hahmona hyvin syvä ja särmikäs.
Arvioni vuodelta 2011:
Tove Jansson ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva on hieman erilaisempaa muumia, kuin myöhempi tuotanto. Kirja on ensinnäkin lähinnä lapsille suunnattu satu ja kuvituskin on erilaista, myös tarinan hahmot ovat "tutusta" poikkeavia.
Itse luin kirjan, koska pidän muumeista sekä Tove Janssonista kirjailijana. Tarina poikkeaa monessa mielessä myöhemmistä muumikirjoista ja ainakaan itse aikuisena lukijana en kokenut saavani sadusta kovinkaan paljon irti, toisin kuin muista muumikirjoista. Lapsille kirja voisi olla mukava luettava.
Satu itsessään oli melko mitätön. Jollei se olisi liittynyt muumimaailmaan ja muumeihin, en itse olisi ainakaan välittänyt tämänkään vertaa. (Päiväkodissa olen lukenut paljon hyviäkin satukirjoja!)
Kirja oli silti ihan kiva luettava ja muumin ystäville vähän erilaisempi lukukokemus. Kuvituksesta pidin kovasti!
Päätin lukea kaikki Muumikirjat uudelleen ilmestysmisjärjestyksessä ja aloitin siis tästä! En ole lukenut tätä kuin kerran aiemmin ja muistikuvani tarinasta oli hatarat.
Oli kiinnostava lukea kirja, joka on ollut Janssonin ensimmäinen muumitarina! Hahmot, maisemat, tunnelmat ja tyyli tulevat kehittymään ja muovautumaan paljon kirjojen edetessä, mutta tässäkin on jo sitä tuttua, jonka tunnistaa kaikista muumikirjoista.
2011 olen armottomasti antanut tälle kaksi tähteä. Nyt ajattelen tästä positiivisemmin ja tajuan miten hyvin tämä kestää aikaa. Muumimamman ja -papan välinen suhde on erikoinen ja kiinnostava. Mamma myös hahmona hyvin syvä ja särmikäs.
Arvioni vuodelta 2011:
Tove Jansson ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva on hieman erilaisempaa muumia, kuin myöhempi tuotanto. Kirja on ensinnäkin lähinnä lapsille suunnattu satu ja kuvituskin on erilaista, myös tarinan hahmot ovat "tutusta" poikkeavia.
Itse luin kirjan, koska pidän muumeista sekä Tove Janssonista kirjailijana. Tarina poikkeaa monessa mielessä myöhemmistä muumikirjoista ja ainakaan itse aikuisena lukijana en kokenut saavani sadusta kovinkaan paljon irti, toisin kuin muista muumikirjoista. Lapsille kirja voisi olla mukava luettava.
Satu itsessään oli melko mitätön. Jollei se olisi liittynyt muumimaailmaan ja muumeihin, en itse olisi ainakaan välittänyt tämänkään vertaa. (Päiväkodissa olen lukenut paljon hyviäkin satukirjoja!)
Kirja oli silti ihan kiva luettava ja muumin ystäville vähän erilaisempi lukukokemus. Kuvituksesta pidin kovasti!