Arvioni vuonna 2023:
Päätin lukea kaikki Muumikirjat uudelleen ilmestysmisjärjestyksessä ja aloitin siis tästä! En ole lukenut tätä kuin kerran aiemmin ja muistikuvani tarinasta oli hatarat.

Oli kiinnostava lukea kirja, joka on ollut Janssonin ensimmäinen muumitarina! Hahmot, maisemat, tunnelmat ja tyyli tulevat kehittymään ja muovautumaan paljon kirjojen edetessä, mutta tässäkin on jo sitä tuttua, jonka tunnistaa kaikista muumikirjoista.

2011 olen armottomasti antanut tälle kaksi tähteä. Nyt ajattelen tästä positiivisemmin ja tajuan miten hyvin tämä kestää aikaa. Muumimamman ja -papan välinen suhde on erikoinen ja kiinnostava. Mamma myös hahmona hyvin syvä ja särmikäs. 

Arvioni vuodelta 2011:
 Tove Jansson ensimmäinen muumikirja Muumit ja suuri tuhotulva on hieman erilaisempaa muumia, kuin myöhempi tuotanto. Kirja on ensinnäkin lähinnä lapsille suunnattu satu ja kuvituskin on erilaista, myös tarinan hahmot ovat "tutusta" poikkeavia. 

Itse luin kirjan, koska pidän muumeista sekä Tove Janssonista kirjailijana. Tarina poikkeaa monessa mielessä myöhemmistä muumikirjoista ja ainakaan itse aikuisena lukijana en kokenut saavani sadusta kovinkaan paljon irti, toisin kuin muista muumikirjoista. Lapsille kirja voisi olla mukava luettava. 

Satu itsessään oli melko mitätön. Jollei se olisi liittynyt muumimaailmaan ja muumeihin, en itse olisi ainakaan välittänyt tämänkään vertaa. (Päiväkodissa olen lukenut paljon hyviäkin satukirjoja!)

Kirja oli silti ihan kiva luettava ja muumin ystäville vähän erilaisempi lukukokemus. Kuvituksesta pidin kovasti!