Take a photo of a barcode or cover
katrinkirjat's Reviews (1.07k)
Tästä kirjasta jäi niin sekavat tunteet, etten vieläkään oikein tiedä, mitä ajattelisin.
Kirja on melko pitkä, yli 800 sivua, joista ainakin ekat 300 sivua tuntuivat melko turhauttavilta ja tylsiltä. Sen jälkeen tosin alkoi kirjan paras osuus, joka piti hyvin otteessaan ja pitkästä aikaa upposin kunnolla kirjan tarinaan. Välillä kerronta oli vähän pitkäpiimäistä ja joitakin osuuksia olisi voinut ihan vain tiivistää, koska tarinan kannalta ne oli melko turhia ja söi vähän tunnelmaa välillä. Ja jotku kohtaukset olisi vaan voinut melkein jättää pois. Kerrontatapa muuten vaihteli välillä! Se oli itseasiassa ihan piristävä juttu tarinan kannalta. Tykkäsin. Ja se kertoi myös siitä, että kirjailija kyllä osasi aika hyvin hommansa.
Tarina oli yhtäaikaa jännittävä, kiehtova, hauska ja tunteita herättävä, mutta silti välillä iski vähän sellainen "ei ei ei näin" - tunne. Itselle jäi vähän sellainen tunne, että kirja oli yhtä aikaa tosi hyvä ja sitten tosi kehnokin. En tiedä mistä se johtui, mutta jotku jutut tuntui tosi epäaidoilta (no fantasiaahan tuo oli, mutta silti) ja ristiriitaisilta. Jäi paljon kysymyksiä, joihin ei oikein saanut vastausta.
Kirjassa on myös paljon henkilöhahmoja ja ainakin itsellä meni alkuunsa pahastikin nimet ja hahmot ja kaikki sekaisin. Tärkeimmät tyypit tottakai jäi mieleen, mutta edelleenkin pohdin, kuka hitto se yksi lopussakin esiintyneistä oli. Ei mitään käryä, pää lyö tyhjää. Tarina pysyi siitä huolimatta aika hyvin kasassa! Pisteet siitä.
Lisäksi selviäminen oli yksi vaikeimpia tehtäviä tuossa maailmassa ja silti toisilta se onnistui samaan tapaan kuin hengittäminen. Se söi kirjan uskottavuutta melko pahasti. Tai, ainakin tuntui tosi ristiriitaiselta välillä.
Kirjan loppu oli tosi vavisuttava ja ainakin minä jäin tänne odottelemaan jatkoa. Vai mitä, että tälle on jatkoa? PAKKO OLLA!
Kirja oli hyvä, suosittelen lukemaan.
Kirja on melko pitkä, yli 800 sivua, joista ainakin ekat 300 sivua tuntuivat melko turhauttavilta ja tylsiltä. Sen jälkeen tosin alkoi kirjan paras osuus, joka piti hyvin otteessaan ja pitkästä aikaa upposin kunnolla kirjan tarinaan. Välillä kerronta oli vähän pitkäpiimäistä ja joitakin osuuksia olisi voinut ihan vain tiivistää, koska tarinan kannalta ne oli melko turhia ja söi vähän tunnelmaa välillä. Ja jotku kohtaukset olisi vaan voinut melkein jättää pois. Kerrontatapa muuten vaihteli välillä! Se oli itseasiassa ihan piristävä juttu tarinan kannalta. Tykkäsin. Ja se kertoi myös siitä, että kirjailija kyllä osasi aika hyvin hommansa.
Tarina oli yhtäaikaa jännittävä, kiehtova, hauska ja tunteita herättävä, mutta silti välillä iski vähän sellainen "ei ei ei näin" - tunne. Itselle jäi vähän sellainen tunne, että kirja oli yhtä aikaa tosi hyvä ja sitten tosi kehnokin. En tiedä mistä se johtui, mutta jotku jutut tuntui tosi epäaidoilta (no fantasiaahan tuo oli, mutta silti) ja ristiriitaisilta. Jäi paljon kysymyksiä, joihin ei oikein saanut vastausta.
Kirjassa on myös paljon henkilöhahmoja ja ainakin itsellä meni alkuunsa pahastikin nimet ja hahmot ja kaikki sekaisin. Tärkeimmät tyypit tottakai jäi mieleen, mutta edelleenkin pohdin, kuka hitto se yksi lopussakin esiintyneistä oli. Ei mitään käryä, pää lyö tyhjää. Tarina pysyi siitä huolimatta aika hyvin kasassa! Pisteet siitä.
Lisäksi selviäminen oli yksi vaikeimpia tehtäviä tuossa maailmassa ja silti toisilta se onnistui samaan tapaan kuin hengittäminen. Se söi kirjan uskottavuutta melko pahasti. Tai, ainakin tuntui tosi ristiriitaiselta välillä.
Kirjan loppu oli tosi vavisuttava ja ainakin minä jäin tänne odottelemaan jatkoa. Vai mitä, että tälle on jatkoa? PAKKO OLLA!
Kirja oli hyvä, suosittelen lukemaan.
Päätin muumikirjojen luku-urakan mukavasti Janssonin ensimmäiseen muumikirjaan eli Muumipeikko ja Pyrstötähteen. (Sarjakuvat ja loput kuvakirjat yms odottavat vielä, mutta se on sitten jo ihan eri juttu.)
Kirja ei ollut parhainta muumia, mutta oikein mukava lukukokemus silti! Lisäksi kirjasta löytyi aika hauskoja viitteitä (jos on siis lukenut Toven elämänkertaa) - tai sitten olen vain armottoman härski :D
Kirja saa pisteitä tarinastaan ja huumoristaan!
Seuraavaksi jotain ihan muuta kuin muumeja!
Kirja ei ollut parhainta muumia, mutta oikein mukava lukukokemus silti! Lisäksi kirjasta löytyi aika hauskoja viitteitä (jos on siis lukenut Toven elämänkertaa) - tai sitten olen vain armottoman härski :D
Kirja saa pisteitä tarinastaan ja huumoristaan!
Seuraavaksi jotain ihan muuta kuin muumeja!
Lumous ei lumonnut minua. Kirja oli hyvä: kieli oli kaunista ja kuvailevaa, tarinakaan ei ollut huono. Kirjan henkilöhahmot olivat hyvin eläväisiä. Mitä nyt päähenkilö ei oikein herättänyt positiivisia saati negatiivisia tunteita, lähinnä suurta ihmetystä. Mutta kirja ei ehkä ollut ihan mun lajityyppiä. Kuin venynyt novelli, jossa tapahtui vain joukko irrallisia asioita ja välillä mikään ei tuntunut liittyvän mihinkään.
Kirjan luki melko nopeasti (tai kirjan lukee melko nopeasti, jos on aikaa ja tarpeeksi innostusta) ja välillä tarinakin ihan askarrutti mieltä. "Mitä nyt? Mitä seuraavaksi? Onpa hullua!"
Kirja oli yhtäaikaa hyvä, kiehtova ja silti siitä jäi sellainen olo, että siitä puuttui jotain. Jokin. Enkä tiedä mikä.
Aion lukea jatkossa kyllä lisää Hustvedtiä!
Mistähän se johtuu, että muhun ei meinaa millään upota nämä klassikot? Sadan vuoden yksinäisyyttäkin tankkasin ja jankkasin ikuisuuden, ja vasta puolen välin jälkeen mua oikeasti jopa vähän kiinnosti, mitä kirjassa tapahtuu.
Sadan vuoden yksinäisyys on lyhyesti sanottuna kertomus eräästä suvusta ja pienestä kylästä, siitä miten ne syntyvät, elävät ja myös hiipuvat. Kirja kertoo hyvin monen ihmisen tarinan suunnilleen alusta loppuun, mutta ei tosiaankaan missään kronologisessa järjestyksessä. Tapahtumat kun kerrotaan niin, että joku saattaa heittää henkensä ja seuraavassa luvussa kuvataan vielä hänen elonpäiviään.
Kirja on fiktiivinen, mutta kirjan tapahtumat ovat silti kuin suoraa todellisesta elämästä - mikä on jopa vähän kurjaa. Takakansi paljastaakin, että kirja on kuin kuvausta Kolumbian lähihistoriasta. Kirjailija on selvästi tarinansa kautta kritisoinut ja naureskellut monelle asialle kuten kapitalismi, rahanahneus, politiikka ja ihmisten järjettömyys.
Itselleni kirja aukesi todella hitaasti ja alku oli tahmea. Kirjan monet henkilöhahmot, joista useilla oli vieläpä sama nimi, pistivät pääni sekaisin. Kun kirjan lopussa eräs hahmo mietti kuka hänen äitinsä oli ja kuka isänsä, niin jopa itse olin ne jo unohtanut, vaikka ne aiemmin kirjassa oli kerrottu. Sen verran moneta Aurelianoa ja Amarantaa kirjassa pyöri.
Kirja ei ollut huono, vaan oikeastaan jopa melko hyvä sitten kun pystyi siihen kunnolla uppoamaan. Kirjan lukeminen ei vaan ollut kovin helppoa kerronnan ja niin, tuhansien henkilöhahmojen, vuoksi. Lisäksi itse tykkään ehkä enemmän kirjoista, joissa kerrotaan tarina yhden tai vain muutaman ihmisen silmin ja näkökulmasta.
Mutta jos tarkoituksena on lukea klassikkoja, tämä ei ole huonoin vaihtoehto. Itseasiassa tästä tuli välillä jopa vähän John Irvingin kirjat mieleen!
En ole hetkeen lukenut yli 600 sivua yhtä nopeasti kuin nyt. Oli kyllä hyvin tiukasti mukaansa imaiseva kirja, joka piti otteessaan. Niin tosiaan, minä myös pidin tästä kirjasta.
Kirja kertoo kouluampumisesta ja ampujasta, ja tarkkaan kertookin. Ampuja, hänen lapsuutensa, vanhempansa, naapurinsa ja koko homma käydään melkein puhki asti läpi. Kirja ei paljon jätä arvailun varaan ja toisaalta se on hyvin virkistävää.
Kirja ottaa kantaa koulukiusaamiseen ja sen teemana onkin ihmissuhteet, nuoruus ja kaikki se. Ampuminen ei oikeastaan ole edes isoimmassa osassa!
Mutta lukekaa kirja itse.
Kirja kertoo kouluampumisesta ja ampujasta, ja tarkkaan kertookin. Ampuja, hänen lapsuutensa, vanhempansa, naapurinsa ja koko homma käydään melkein puhki asti läpi. Kirja ei paljon jätä arvailun varaan ja toisaalta se on hyvin virkistävää.
Kirja ottaa kantaa koulukiusaamiseen ja sen teemana onkin ihmissuhteet, nuoruus ja kaikki se. Ampuminen ei oikeastaan ole edes isoimmassa osassa!
Mutta lukekaa kirja itse.
Vaikka kirja olikin hyvä ja sen luki yhdessä päivässä (sitten kun vain oikeasti aloitti lukemaan), niin mua jäi harmittamaan ihan suunnattomasti kirjan loppu ja kieli. Kirja oli vähän kuin Twilight, hyvä idea ja tarina, mutta vähän kehno toteutus ja surkea loppu.
Rakkaushömppää, jonka ääressä aina yhden yön pillittää! Jos pystyy vain olemaan välittämättä välillä hivenen tökeröstä kielestä.
Antaisin tälle ehkä 2 ja puoli tähteä, tai melkein kolme. Vähän kysymysmerkki, koska tämä kirja olisi ollut älyttömän tylsä, ellei se olisi ollut kirjemuodossa ja liittynyt oikeiden ihmisten elämään. Tämä tosin oli koukuttava ja luin parissa päivässä, eli ei kovin huono ainakaan ole.