Vihdoin ja viimein sain tämän kirjan päätökseen. Se vei tasan kuukauden aikaa (mikä on älyttömän pitkä aika) ja siinä välissä luin jo yhden toisen, yhtä pitkän, kirjan kevennyksenä.

Ystäväni Owen Meany on tosiaan hieman erilaisempaa Irvingiä. Kirja ottaa kantaa moneen asiaan, lähinnä 60 luvun politiikkaan Amerikassa ja on hyvin uskontopainotteinen. Toisaalta kirjassa on silti ne piirteet, jotka tunnistaa Irvingille ominaisiksi.

Oma mielipiteeni kirjasta on vähän ristiriitainen. Toisaalta pidin siitä kovasti, mutta toisaalta se myös vaati kuukauden aikaa lukea ja oli aika raskas. En millään meinannut jaksaa lukea 10 sivua enempää kerralla, eikä mielenkiinto kyllä sen kauempaa pysynyt ylläkään. Kirjan tarina oli hieman tylsähkö, ja jopa Irvingin yleensä niin osuvat henkilökuvaukset olivat mielestäni laimeita.

Kirja olisi ollut nautittavampaa luettavaa, jos olisi itsekin enemmän perillä noista 60 luvun ajoista Amerikassa. Nyt siitä meni melkein puolet ohi. Kirjan rakenne oli mielestäni sekava, mikä lisäsi tunnetta, ettei päässyt juttuun mukaan.

Kirja on silti vaikuttava ja loppu varsinkin hyvä. Joten kyllä se yltää siihen kolmeen tähteen, vaikka ehkä kaksi ja puoli olisi osuvampi.