katrinkirjat's Reviews (1.07k)

2 tai 3 tähteä, en osaa vielä päättää. Kiinnostava aihe, Itkosmainen tapa lähestyä sitä, vahvoja kohtauksia ja hahmoja. Mutta en pitänyt Emman osuuksista, enkä lopusta, joka jätti niin paljon auki.

Huh huh Anne Swärdin kirjat ovat molemmat olleet varsin vahvoja ravistelijoita. Tällä kertaa mentiin jossain suloisen ja likaisn realismin hirveässä melskeessä. Tiesin, että turha odottaa onnellisia loppuja, ja silti pisti sydäntä kun viimeinen sivu oli luettu...

Kirjassa oli paljon mistä tykkäsin, mutta loppua kohden kaikki tuntui menevän vähän liian pitkälle. Kirjaa kuitenkin luki erittäin mielellään, vaikka se välillä aiheutti inhon puistatuksia.

Omalla tavallaan ehkä paras Adichie minulle, tarina tuli lähelle ja kosketti. Kirja vei myös mukanaan ja eilen kun piti "vähän aloitella kirjaa" niin luinkin kirjan melkein kokonaan ja tänään jäljellä oli enää muutama kymmenen sivua. Vähän kirjassa ärsytti pienet kliseemäisyydet, heppoisuus (minusta tarina jäi vähän pintapuoliseksi, odotin vielä syvemmälle menevää otetta) sekä loppu, mutta niistä huolimatta pidin kirjan lukemisesta, vaikka aiheiltaan raskas olikin.

Ghana ikuisesti on samaan aikaan todella taitava, aistillinen ja nautittava (ja puistattava!). Mutta siitä huolimatta petyin siihen osittain valtavasti. Hidasta junnailua, tunnelman kasvattamista ja lankojen kokoon keräämistä, ja jokin siinä ei toiminut kohdallani.

En yleensä lue dekkareita, ja tartuinkin tähän puhtaasti siksi, että Rowling on kirjoittanut tämän salanimellä. En syttynyt kirjan alulle erityisemmin, kirja eteni aika hitaasti ja tuntui makuuni liian viihteelliseltä. Kirja ei yltänyt samaan kuin Paikka vapaana.

Mutta täytyy sanoa, että loppua kohden tarina parani, ratkaisu onnistui jopa yllättämään ja lopusta jäi kutina, että voisinpa melkein lukea tätä lisää...

Rowling on hyvä kirjailija ja osaa punoa melkoisia tarinoita, mutta tässä tapauksessa meidän väliimme taisi tulla kirjan genre, joka ylipäänsä ei ole omintani. Siihen nähden kirja onnistui ilahduttamaan minua yllättävänkin paljon.

Voi Munro!

Kokoelman pari ensimmäistä novellia ei ollut mieleeni, mutta niiden jälkeen se oli taas menoa. Miten joku osaakin kirjoittaa näin? Viimeiset neljä omaelämänkerrallista kertomusta kiinnostivat myös, ja pidin niistäkin.

Lukekaa Munroa, jos ette vielä ole lukeneet!

Olipas tässä nopeasti luettava kirja!

Kirjana ihan ok, vaikka loppu olikin ehkä kaikin mahdollisin tavoin ihan liikaa. Tykästyin siihen, miten kirjassa hiuksilla ja silmillä oli aika iso rooli, ne määrittelivät ihmisissä paljon. Samoin kirjassa nousi naisten asema hyvin esiin - riippumatta siitä mitä uskontoa, kulttuuria tai asennetta edusti. Muslimitytöillä tietenkin asema oli heikompi, eikä pakkoavioliitot tai neitsyyden palvonta ole vitsi.

Päähenkilö oli maahanmuuttajataustainen tyttö, joka pukeutui kuin pojat ja taisi tykätä enemmän tytöistä kuin pojista, mutta sitä mitään ei sanottu ihan suoraan. Oivaltavalla tavalla kirjoitettu kirja.

Jos on valmiiksi fiilis, että maailma ja ihmiset ovat pahoja, niin tätä ei välttämättä kannata lukea siinä hetkessä. Ahdistus voi kivuta aika huippuunsa.

Kirja oli raaka ja ahdistava. Taidokkaasti kirjoitettu, mutta paikoitellen poukkoileva tarina ja lievähkö jaarittelu ärsyttivät. Oli vaikea saada otetta ja etenkin kirjan alku tuntui työläältä siksi. Lisäksi odotin lopulta enemmän.

Kirja on kuitenkin lukemisen arvoinen, jos haluaa lukea jotain tunnelmaltaan vahvaa, vähän uhkaavaa ja erikoistakin. Aiheet ovat tärkeitä: muukalaisuus, keskitysleirit, pahuus jne.

Pitkän päivän ilta on hieno ja hyvä kirja. Pidin kirjan hienovaraisuudesta ja englantilaisesta pidättyneisyydestä, jonka alta tuntui pursuavan vaikka mitä. Pidin huvittavasta ja ehkä hitusen epäluotettavasta kertojasta, joka tuntui sanovan paljon, mutta jätti kuitenkin enemmän lukijan itsensä pääteltäväksi.

Kiinnostava tarina menneiden vuosien kartanosta sen hovimestarin ja palveluskunnan silmin sekä tukahdutettu rakkaustarina. Downton Abbeyn henkinen.

Itse pidin kiinnostavimpana hieman oikukasta päähenkilöä.