Pitkän päivän ilta on hieno ja hyvä kirja. Pidin kirjan hienovaraisuudesta ja englantilaisesta pidättyneisyydestä, jonka alta tuntui pursuavan vaikka mitä. Pidin huvittavasta ja ehkä hitusen epäluotettavasta kertojasta, joka tuntui sanovan paljon, mutta jätti kuitenkin enemmän lukijan itsensä pääteltäväksi.

Kiinnostava tarina menneiden vuosien kartanosta sen hovimestarin ja palveluskunnan silmin sekä tukahdutettu rakkaustarina. Downton Abbeyn henkinen.

Itse pidin kiinnostavimpana hieman oikukasta päähenkilöä.