Omalla tavallaan ehkä paras Adichie minulle, tarina tuli lähelle ja kosketti. Kirja vei myös mukanaan ja eilen kun piti "vähän aloitella kirjaa" niin luinkin kirjan melkein kokonaan ja tänään jäljellä oli enää muutama kymmenen sivua. Vähän kirjassa ärsytti pienet kliseemäisyydet, heppoisuus (minusta tarina jäi vähän pintapuoliseksi, odotin vielä syvemmälle menevää otetta) sekä loppu, mutta niistä huolimatta pidin kirjan lukemisesta, vaikka aiheiltaan raskas olikin.