katrinkirjat's Reviews (1.07k)

Nyt täytyy tunnustaa, että kiinnostukseni tätä teosta kohtaan johtui puhtaasti kiinnostuksestani Tove Janssoniin. Jonkun toisen tekemänä en olisi sitä varmaankaan lukenut läpi.

Teos on kiinnostava, kun pohtii sitä Toven kehityksen kannalta. Onhan tämä hänen ensimmäinen julkaistu kirjansa! Teoksessa näkyy jo Tovelle ominaisia piirteitä sekä taito, joka oli jo nuorena Toven hyppysissä. Esimerkiksi meri on jo tässä teoksessa upea. Tosin taitohan on kehittynyt ajan myötä paljon.

En nyt voi sanoa kirjan olleen hyvä tai huono, se on vain kovin kiinnostava, mutta toki oli kutkuttavaa lukea näin vanhaa lastenkirjaa. Tyyli on ajalleen ominaista.

Lapsille en tätä välttämättä kuitenkaan lukisi.

Runollinen dekkari? Jep - ei ihan toiminut kohdallani.

Bo Carpelan on arvostettu ja tykätty kirjailija, voin ymmärtää miksi. Mutta minun kirjani tämä ei ollut sitten lainkaan. Suurin syy kieli, jonka takia osa tekstistä meni ihan ohi. Runollinen kerronta preesenssissä vihloi ja pahasti.

Sarjakuva sokeririippuvuudesta, joka on alkanut jo lapsena. Värikäs ja kiinnostava piirrustustyyli ja tärkeää asiaa, mutta sarjakuvamaisen kevyt. Tykkäsin, mutta syvempikin katsaus olisi kelvannut.

♥

Ihan hauska välipalasarjakuva kesäpäivään, mutta ei ole kyllä kahden aiemman albumin veroinen. Vaikka bloggaava ja facebookissa hääräävä mummo ihan hauska idea onkin ja härskiydestä pisteitä!

Ajatuksia herättävä kirja oikeastaan kenelle tahansa, joka käyttää vaatteita. Makuuni hieman liian popularisoitu, eikä kirjan "hauskuus" ehkä purrut minuun. Mutta tärkeää asiaa, paljon vanhaa tuttua, mutta myös jotain uutta. Toivon kirjan löytävän tiensä monen ihmisen luo. Etenkin pikamuotia käyttävien käsiin.

Ensimmäinen maratonilla lukemani kirja. Pidin kirjasta, se oli samaan aikaan aika huvittava, että viiltävä. Mutta toisaalta jäi jotenkin sellainen tuntu, että - no mitä sitten? Hyvä kirja, mutta jokin isompi juttu siitä puuttui.

Kolme/neljä tähteä. En ole vielä päättänyt.

Vasta Tove Janssonia ja nyt Alice Munroa luettuani ymmärrän, miksen pidä novelleista. Koska en ole lukenut aiemmin hyviä novelleja.

Munron novellit hipovat täydellisyyttä ollessaan eheitä ja kokonaisia, mahduttaessaan sisäänsä kokonaisen elämän, olematta kuitenkaan liiallisia. Ne ovat sopivan lyhyitä luettavaksi yhdellä istumalla, mutta tarpeeksi pitkiä tarjotakseen hyvän tarinan novellikammoiselle. Munron novelleissa yhdistyy realismi, melankolia ja samaan aikaan onni ja ilo. Niissä on jotain todella arkista ja samaan aikaan jotain taianomaista. Ihania, ihania novelleja.

Neljä sydäntä siksi, että minusta pari novellia oli ehkä turhankin samankaltaisia ja että joissakin olisi voinut olla vielä terävämpi kärki. Mutta hyvin lähellä täydellistä novellikokoelmaa ollaan.

Vihdoinkin koko Myrskyluoto -sarja luettu. Kuukauden se otti.

Melko ristiriitaiset tunteet kirjasta. Samaan aikaan pidin sitä jotenkin niin ihanana ja sympaattisena kertomuksena saaristolaiselämästä, jossa arjen pienet ja suuret huolet nousevat pääasioiksi. Mutta kun kirjat (eli kaikki viisi osaa) luki yhtä kyytiä, niin vähän ehkä toisto alkoi häiritä sekä sellainen, että toiset asiat kirjoitettiin melkein puhki samaan aikaan kun paljon suuremmalta tuntuneet mullistukset läpikäytiin hetkessä. Lievä naiivius kirjassa häiritsi.

Tavallaan siis pidin kirjan/kirjojen lukemisesta paljon, se toi luokse hyvän tarinan, mutta kirjallisessa mielessä kirja ei noussut ihan hirveän korkealle, vaikka ihan hyvä onkin.

Sellaista kevyttä, mutta ei kevyttä luettavaa.

Kolme-neljä tähteä. Mietin vielä.