katrinkirjat's Reviews (1.07k)

Naiset, rotu ja luokka on feministinen klassikkoteos, eikä syyttä. Kirjan esseet käsittelevät rasismin historiaa ja historian rasismia kattavasti monen näkökulman kautta. Kirja tekee rasismin näkyväksi monissa rakenteissa, elimissä ja tilanteissa. Se pointtaa myös feminististen liikkeissä ja pyrkimyksissä esiintyvän rasismin. 

Kirja valottaa sitä, miten rasistiset ja sortavat järjestelmät toimivat, miksi ne toimivat ja mihin rasismia tarvitaan. Kirjassa myös huomautetaan esimerkiksi rasismin ja seksismin yhteydestä. Kirja tekee hyvin selväksi sen, että yhtenä isona tekijänä kaiken taustalla on kapitalismi. Kapitalismi sortaa ihmisryhmiä ja tulee aina sortamaan.

On tärkeää tuntea historiaa ja rasismin juuria, jotta ymmärtää sen syitä nykypäivänä. On tärkeä myös ymmärtää valtarakenteita, jotta ymmärtää, miksi toisilla on valtaa ja toisilla ei, ja mihin se perustuu. On myös tärkeä nähdä näitä asioita, jotta niitä voi purkaa ja ymmärtää, että monen taustalla ei ole mitään suurta totuutta vaan motiivina on vain tiettyjen tahojen vallan halu ja vallassa pysymisen tarve. 

Koska kirja käsittelee rasismia ja sortoa, esseissä on paljon esimerkkejä todella brutaalista väkivallasta. Kirjassa kuvataan esimerkiksi orjien kokemaa raakaa ja julmuudessaan äärimmilleen vietyä väkivaltaa. Lisäksi kirjassa käsitellään tuhansien ihmisten kokemia lynkkauksia, raiskauksia, ihmisten monenlaista sortamista ja hyväksikäyttöä. Jutut ovat rajuja, mutta siitä huolimatta suosittelen tutustumaan teokseen.

Tämä kannatta lukea!

A Short History of Queer Women kertoo nimensä mukaisesti queernaisten lyhyestä historiasta. Oikeastaan kirjan koko pointti on osoittaa, että queerihmisiä ja -naisia on ollut olemassa aina, vaikka heitä ei historiankirjoissa mainita. Kirjailija nostaa esiin historiasta tunnettuja ja - ainakin minulle - vähemmän tunnettuja henkilöitä, joiden on tiedetty tai tiedetään nykyään olevan queer. Hän kertoo lyhyesti heidän tarinoitaan ja kohtaloitaan. Lesboja on ollut olemassa aina, vaikka siitä joskus onkin vaikea löytää todisteita.

Queerihmisiä, queernaisia ja lesboja on aina pyyhitty ja pyyhitään edelleen pois kaikkialta. Saa tehdä hartiavoimin töitä löytääkseen kirjoituksia, dokumentteja, julkaisuja tai edes fiktiivisiä elokuvia, joissa keskiössä olisi lesbot. Historian tositapahtumiin perustuvissa elokuvissakin tunnettu lesbo saattaa olla kirjoitettu kokonaan pois tai vaihdettu esimerkiksi heteronaiseen tai miksipä vaikka ei heteromieheenkin. 

Kirsthy Loehr kirjoittaa kevyesti ja huumorilla, mikä toimi mielestäni hyvin. Kumppanini totesi, että kirjassa vaikuttaa olevan hyvää "meemihuumoria", ja sitä löytyy kyllä. Kepeyden ja viihtyvyyden rinnalla on kuitenkin paikoin hyvin rankkaa, synkkää ja vähemmistövihamielistä historiaa. Vaikka kirjaa lukiessa nauratti, niin samalla tuntui laskeutuvan melkoinen paino jonnekin rintakehän tuntumaan. Edelleen on vaarallista olla homo.

Luin arvion, jossa kirjaa kritisoitiin transfobiasta kirjailijan käyttämien pronominien vuoksi. Kirjailija pohjustaa tätä alkusanoissaan kertomalla millaiseen ratkaisuun on päätynyt kirjoittaessaan kuolleista, historiallisista henkilöistä, joista ei ole tietoa, miten he ovat identifioituneet tai mitä pronomineja he nykyään haluaisivat itsestään käytettävän. Mielestäni kirjailijan ei kuulukaan olla se, joka päättää toisten pronominit, joten minusta ratkaisu oli perusteltu. 

Itse en siis havainnut transfobiaa kirjassa, vaan koin kirjan melko inklusiivisena ja intersektionaalinen feminismi tuntuu olevan kirjailijalle tapa katsoa maailmaa ja historiaa. Mutta koska luin kirjan englanniksi ja se ei ole itselleni vahvin kieli, saattoi minulta mennä jotain ohi, enkä väitä kirjan olevan ongelmaton. 

Itse pidin kirjasta ja viihdyin sen parissa. 

Mimosa on queer sarjakuva melkein parhaimmillaan. Sen keskiössä on neljääkymppiä lähestyvät queertyypit, joiden elämää ja ystävyyttä sarjakuva seuraa. 

Kun ystäväporukka päättää järjestää queerbileet vanhemmille queertyypeille, tapahtuu kuitenkin jotain, mikä horjuttaa ystävyyttä ja ihmissuhteita. Pian jokainen tuntee olevansa melko yksin omien juttujensa ja kipuilujensa kanssa.

Pidin sarjakuvasta, mutta sen tahti tuntui kiihtyvän loppua kohden turhankin paljon. Myös kuvitus tuntui muuttuvan hätäisemmäksi. Mietin, että onkohan tämän kanssa tullut kiire? Ehkä. Tarinan kaari ei ollut ehkä ihan huippuunsa hioutunut ja loppukin jäi ihmetyttämään hieman.

Kokonaisuus kuitenkin hyvä ja mielelläni tätä luin.

Merten gorilla oli oikeasti hyvä lastenkirja, vaikka kun sanon lastenkirja, niin epäröin. En vieläkään tiedä oikein minkä ikäisille kirjaa itse suosittelisin. En ainakaan kovin nuorelle, ehkäpä sitten 5. luokasta ylöspäin aikaisintaan! Kirjassa on synkät sävyt, ja siinä käsitellään mm. lähisuhdeväkivaltaa, väkivaltarikosta, murhaa, kuolemaa, vankilassa oloa, masennusta, surua ja syrjimistä. Tarinassa vilisee sanoja kuten bordelli, juottola, viina ja merimiesten elämä on muutenkin kuvattu paikoin riehakkaasti. Aikuiselle lukijalle kirja sopii hyvin, ja ainakin itse viihdyin kirjan parissa.

Ilahduin kirjassa erityisesti sen tunnelmaan (synkkä miellyttää) ja henkilöhahmoihin, sekä tarinan syvyyteen. Tarina on seikkailukertomus, mutta se ei onneksi etene hirmuista vauhtia, vaan kirjassa pysähdytään hetkiin, rakennetaan tarinaa ja syvennetään hahmoja - pidin siitä paljon. 

Hieman yli 600 sivuinen kirja jaksoi kantaa melkein loppuun asti. Hieman lopussa aloin kokea väsähdystä, kun kirjan pääjuoni oli jo ratkennut, mutta kirjassa haluttiin vielä antaa tilaa sille, mitä tapahtui "kaiken jälkeen". Se oli ihan kiva, mutta minä varmaan malttamaton lukija.

Kirjassa vähän särähti se, kun päähenkilö matkustaa Intiaan ja kuvaa paikallisia ihmisiä. Siinä oli erään miehen kulmakarvoja verrattu "tavallisen miehen viiksiin" - kenet lasketaan tavalliseksi mieheksi? Miksi gorilla miettisi yhtään kenenkään karvoitusta ollessaan itse äärimmäisen karvainen? Ei tällaista, kiitos.

Suosittelen kirjaa, mutta varauksella pienemmille lukijoille aiheidensa puolesta.

Ihana tämä kirjasarjan toinen osa! Jakov Korina on hyväntahtoinen, vähän hupsu ja fiksu kotitonttu, joka on päätynyt ”salapoliisin” hommiin. Tällä kertaa etsitään hänen kadonnutta isäänsä ja selvitellään yhden kuningaskunnan mysteereitä.

Pidän kirjan tunnelmasta (lämmintä ja lohdullista tähän hetkeen), kekseliäästä taikamaailmasta ja hahmoista. En niin välitä siitä, että kirjaan on ympätty kevyellä kädellä ihastumis-/rakkausjuttuja. Ne ovat minimaalinen osa, mutta mielestäni turhia. Muut seikkailut riittäsivät minulle.

Onneksi äitini kuoli / I'm Glad My Mom Died pääsi lukulistalleni jo ennen, kuin sitä mistään käsiinsä sai edes englanniksi. Jaksoin kuitenkin odottaa suomennokseen asti lukemista. Raflaava nimi kiinnosti, vaikka en tiennyt kirjasta mitään saati siitä, kuka on Jeannette McCurdy. Nyt tiedän.

Jeannette McCurdy on lapsitähti, nykyäänkin julkisuuden henkilö, joka kertoo kirjassaan siitä, miten hänen äitinsä on kaltoinkohdellut, hyväksikäyttänyt ja manipuloinut häntä, ja tehnyt hänestä väkisin lapsitähden. Kirja keskittyy purkamaan äitisuhdetta, mutta McCurdy kertoo kirjassaan myös esim. urastaan ja ihmissuhteistaan. Kirja on jaettu kahteen osaan; on osa ennen ja toinen osa jälkeen äidin kuoleman. 

Kirjan jutut ovat hurjia ja kamalia. Teos on henkilökohtainen, ja McCurdy avaa siinä omia yksityisiä traumojaan. Samalla kirjaa voi lukea universaalimminkin, sillä monet lapsitähdet ovat puhuneet samoista aiheista ja toisaalta ei tarvitse olla minkäänlainen lapsitähti joutuakseen vanhempiensa kaltoinkohtelemaksi. 

Kirja on kiinnostava ja sen voi lukea hyvin tietämättä etukäteen lainkaan, kuka Jennette McCurdy on. Se ei ole kirjan kannalta oleellista. McCurdyn tyyli kertoa asioista on melko humoristinen, mikä keventää kirjaa ja sen lukemista. Itse jäin kaipaamaan vähän enemmän asioiden reflektointia, mutta toisaalta täytyy taas todeta, että tällaista elämä on ja kaikille asioille ei koskaan tule mitään päätepistettä.

Upea kuvitus ja aiheenkäsittely. Vähän kuin tiivistetty Ratkaisuja läskeille. Pidin!

Queer : sarjakuvajohdanto on nimensä mukaisesti sarjakuvaa hyödyntävä teos, jossa esitellään laajasti, mutta tiiviisti ja melko helposti ymmärrettävästi queer-teorioita, niiden historiaa, "suuntauksia", kehityskulkua, näkökulmia ja ongelmakohtia. Teoksessa nostetaan esiin paljon yksittäisten henkilöiden teorioita, ajatuksia ja kommentteja.

Teos oli kiinnostava, informatiivinen ja uskon sen antavan hyvän pohjan aiheeseen, jos aihe on vieras tai vieraampi. Paikoin koin tekstin hieman vaikeaselkoiseksi, ja mielestäni tekstin viimeistelyyn olisi voitu käyttää enemmän aikaa. Kun tarkoitus on olla johdanto, vaikeammin ymmärrettäviä termejä olisi syytä välttää (käytetyt termit tosin ovat melko yleisesti käytössä, mutta haastavia varmasti osalle lukijoista ja varsinkin jos aihe vieras). Lisäksi esimerkeissä ja käytetyssä kielessä oli kohtia, jotka koin jo nyt vanhentuneiksi. Kirjan alkuteos on julkaistu 2016. Mielestäni sarjakuvan keinoja olisi voitu myös hyödyntää paremmin sen sijaan, että nyt tämä oli vähän enemmän kuin kuvitettu tietokirja. 

Mutta! Kokonaisuutena ihan kiinnostava ja tosiaan hyvä teos lähteä liikkeelle, jos haluaa päästä kärryille queer-teorioista, tai vaikka pohtii omaa seksuaalisuuttaa, suhdemuotojaan tai yleisesti haluaa pohtia seksuaalisuuksia, sukupuolisuutta, queeriutta jne.