Tämä on mulle yks niistä kirjoista, joissa ei oikeestaan ole mitään vikaa mutta ei vaan kunnolla iskenyt muhun niin, että olisin voinut antaa viisi tähteä. 

Tykkäsin tarinan päähenkilöstä, Juliasta, sillä hän ei ollut täydellinen ihminen ilman vikoja. Tykkäsin oikeastaan kaikista hahmoista, sillä kaikki tuntui realistiselta. Niin tinder miehet kuin exän uusi tyttöystävä jota ei voi sittenkään vihata täydestä sydämestä.

En ehkä ole kohderyhmää kirjalle, mikä voi olla syy siihen etten tähän rakastunut. 

Sain alkuvuodesta Viaton sydän lyö -kirjan ennakkokappaleen, ja lukeminen jäi sillä en uskonut tämän olevan ihan minua varten. Tämä vuosi on kuitenkin osoittanut, että historialliset romaanit onkin ehdottomasti mun juttu! Myös tämän kirjan parissa viihdyin todella hyvin.

Kirja alkaa hiukan hitaasti, mutta lopulta tarina vetää mukaansa ja kiihdyttää tahtia. Lopussa alkaakin tapahtua sen verran, että miettii miten Betty edes pysyy mukana. Betty on hahmona todella kiinnostava, ja 1937-luvun elämää on kiehtova lukea. 

Kirja on todella toimiva myös yksittäisenä osana, sillä yli 400 ehtii tapahtua paljon. Kiinnostaa silti tietää, miten sarja jatkuu ja mihin seikkailuihin Betty vielä joutuu. Myös Martinin kohtalo mietityttää.

Tykkään niin kovasti hahmoista ja piirustustyylistä. Villimpi Pohjola vaan toimii!

Potentiaalia moneen, mutta lopulta lässähti. Ensimmäiset luvut oli todella kiinnostavia, kun itse olen hypännyt swiftie kelkkaan “vasta” Red-levyn aikaan.

Kirjassa häiritsi eniten pomppivat aikajanat, varsinkin alussa. Todella usein kirjassa pompattiin johonkin tulevaan. Esimerkkinä Taylorin valmistuminen vuonna 2008 ja samalla kerrottiin Taylorin saavutusta saada kunniatohtorin titteli vuonna 2022, sekä Lover eran aikana jo Travis Kelcen deittailun kertominen. Nämä pomput olisi hyvin voinut jättää pois, ja keskittyä vain kyseiseen hetkeen. Usein lopulta kävikin niin, etten muistanut mitä alunperin käsiteltiin ja menin sekaisin. 😅

Nimen Era by Era ei siis kunnolla toteutunut. Kaikissa luvuissa sivuttiin myös muita levyjä, ja pari faktaa oli jopa väärin. Todella harmi, sillä tästä olisi voinut saada kelpo kirjan faneille ja Taylorista kiinnostuneille.

Taattua Annie Ernaux’n laatua. Kaunis tarina intohimosta ja sen pyörteisiin joutumisesta. Löysin tästä itsekkin samaistumispintaa hyvin paljon.

Ei ole samanlaista tunnetta kuin intohimoon sukeltaminen. Kaiken näkee selkeästi vasta pinnalle päästyään. Tämä kokeneet sen tietää.

Todellista cosy crime kirjallisuutta! 

Tykkään dekkareista, ja varsinkin viimeaikoina oon enemmän ihastunut jännäreihin. Cozy crime on kuitenkin jäänyt pienemmälle osalle, ja tämä oli kyllä mahtava tapa tutustua genreen. 

Conrad on aivan ihana kissa. Välillä kuitenkin tuntui, että jokaiselta vastaantulijalla tuli sama kommentti Conradiin, joka alkoi tuntua hiukan laiskalta. Mutta itse kissa oli viihdyttävä osa tarinaa.

Itse rikos osuus kirjasta oli hyvä! Osasin hiukan arvata kuka oli syyllinen, mutta oli juonessa silti myös yllättäviä käänteitä. Ei siis aivan ennalta arvattava onneksi!

Odotan innolla seuraavan osan suomennosta, haluan lukea lisää Conradin seikkailuista. Miau!

Luin vihdoin super suositun Huomenna, huomenna ja huomenna -kirjan! Aivan 5 tähteen tämä ei mulla yltänyt, mutta ymmärrän ehdottomasti hehkutuksen.

Vaikeita ja monipuolisia hahmoja, joilla kaikilla löytyi omat ongelmansa. Sadie ja Sam oli hyviä hahmoja, mutta hiukan alkoi ärsyttämään puhumattomuus heidän välillä. Yleisesti isoin ärsyyntymisen aihe mulla kirjoissa on se ettei hahmot puhu, joten tämä osui siinä hermoon. 😆

Videopelien maailma oli aivan ihana ja haluaisin kovasti pelata Sadien ja Samin luomia pelejä. Myös pelien luominen ja pelaamisen tärkeys niitä rakastaville oli tässä hyvin realistisesti kuvailtu. Tuntui, että kirjailija on itsekin luonut pelejä.

Odotukset oli korkealla, mutta tämä ei loppujen lopuksi ollut ihan minun kirjani. Olisin kovasti halunnut rakastaa tätä kirjaa!

Henkilöhahmot tuntui kuitenkin jäävän liian kaukaisiksi, vaikka monen elämää seurataan aivan alkutaipaileesta asti. Silti jokainen tapahtuma tuntui liian yhdentekevältä, eikä oikeen mistään saanut kiinni. 

Jos kerrontatyyli olisi ollut hiukan erilainen, olisin voinut rakastua kirjaan. Ymmärrän ehdottomasti miksi tämä on osalle parempi lukukokemus kuin itselle.

Tykkäsin kirjan teemoista ja seurattavan hahmon vaihtumisesta. Kuitenkin osa hahmoista tuntui jäävän kaukaisiksi. 

Amirin hiljallinen värväytyminen jengiin oli tehty hienon realistisesti. Lumipallon lailla yksi asia johtaa toiseen, uhkailu pahoinpitelyyn ja pahempaankin.

Olisin toivonut jonkun asian ratkeavan tässä kirjassa. Tuntui jäävän kovin kesken. Olisin mielummin lukenyt yhden pidemmän kirjain, kuin tämän vaihtoehdon että tarina katkea kesken ja jatkuu toisessa osassa.

Nopealukuinen kirja antiikin jumalattarista. Kuvitukset on todella ainutlaatuisia ja kauniita. Ne mielestäni kuvailivat todella hyvin jokaista jumalatarta.

Kirja olisi ehkä auennut paremmin, jos olisi tiennyt enemmän muista jumalista. Monesti jumalia ja jumalattaria vertailtiin toisiinsa ja perhesuhteita ruodittiin läpi.