Luin vihdoin super suositun Huomenna, huomenna ja huomenna -kirjan! Aivan 5 tähteen tämä ei mulla yltänyt, mutta ymmärrän ehdottomasti hehkutuksen.

Vaikeita ja monipuolisia hahmoja, joilla kaikilla löytyi omat ongelmansa. Sadie ja Sam oli hyviä hahmoja, mutta hiukan alkoi ärsyttämään puhumattomuus heidän välillä. Yleisesti isoin ärsyyntymisen aihe mulla kirjoissa on se ettei hahmot puhu, joten tämä osui siinä hermoon. 😆

Videopelien maailma oli aivan ihana ja haluaisin kovasti pelata Sadien ja Samin luomia pelejä. Myös pelien luominen ja pelaamisen tärkeys niitä rakastaville oli tässä hyvin realistisesti kuvailtu. Tuntui, että kirjailija on itsekin luonut pelejä.