katrinkirjat's Reviews (1.07k)

Cute ja cozy. Ei paljon tapahtumia, mutta juuri siksi tässä kohtaa oikein hyvää luettavaa. Ei kovin yllättävä tai uniikki, mutta lämminhenkinen ja turvallinen, lohdullinen myös. Täydellinen kirja vaikkapa syksyllä luettavaksi takkatulen ääressä lattea siemaillen ja korvapuustia syöden.

Ihan cute.

Sarjakuva myöhäisheränneestä lesbosta/queerista. Ote aika kevyt ja humoristinen. Pidin tästä enkä muista aiemmin lukeneeni ihan vastaavaa sarjakuvana. Mutta huomasin, että koska aihe on itselle  tuttu, niin olisin kaivannut syvempää aiheen käsittelyä ja rakenteiden, patriarkaatin ja pakollisen heteroseksuaalisuuden purkua. Sellaista vertaistukimaisempaa. Nyt jäi omaan makuuni kevyeksi, mutta on tämä omassa lajissaan kuitenkin hyvä! Ehkä vähän samaa tuntua kuvituksessa/kerronnassa kuin muissakin tämän hetken feministissä sarjakuvissa, mikä vähän syö sellaista omaleimaisuutta.

Suosittelen! 

Tässä on paljon asioita, joista pidän: synkkiä outoja taloja, tummia sävyjä, vesielementti. Tarina etenee nopeasti ja paljon tapahtuu. Ihan en saanut kiinni kaiken ”taustasta”, ja sitä olisin kaivannut. 

Sarjakuva on suunnattu lapsille, mutta ihan pienimmille en suosittele. Kirjassa kuolee lapsille tärkeitä aikuisia ja on melko pelottavia kohtia ja hahmoja.

Kirjassa on mukana outoa ällöyttä, joka tahtoi olla itselleni liikaa.

Chi Ta-wein Kalvot (alkuteos 1996, suomennos 2024) on taiwanilaista scifiä, jota en olisi koskaan uskonut lukevani, ellei tämä olisi myös kiinankielisen queer-kirjallisuuden vasta suomennettu klassikko! 
Tosin se selvisi minulle vasta, kun työkaverini vinkkasi kirjasta. Olin kyllä nähnyt kirjan tylsän kannen (kyllä, tuomitsen ikävän paljon kirjoja kannen perusteella) vilahtelevan kirjagramissa tiuhaan, mutta en ollut jaksanut paneutua ilmiöön. Onneksi työkaverini oli.

Kirjassa eletään vuotta 2100, jolloin ihmiset ovat paenneet merenpohjaan asumaan suojakalvon alle. Maanpinnalla ei voi enää elää. Momo on 30-vuotias maineikas ihonhoitospesialisti, joka muista ammattitovereistaan poiketen on vetäytynyt rauhalliseen hiljaiseloonsa. Momo on tottunut olemaan yksin, sillä hänen äitinsä jätti Momon, kun Momo oli vasta lapsi. Momon syntymäpäivän kynnyksellä äiti kuitenkin ottaa yllättäen yhteyttä, ja se saa Momon palaamaan lapsuusajan muistoihinsa. Mitä silloin oikeastaan tapahtui? Miksi äiti lähti? Minne katosi hänen lapsuutensa rakas ystävä? Tarinan mysteeri avautuu pikku hiljaa.

Vaikka scifi ei ole vahvin lajini, niin pidin kirjassa monesta asiasta. Oli kiinnostava lukea, millaiseksi tulevaisuus on osattu kuvitella vuonna 1996, jolloin käsillä ei vielä ole ollut kaikkea nykyteknologiaa. Pidin ja yllätyin myös siitä, miten kasuaalia queeriutta kirjassa on! 

Kirjassa on hyvä idea, käänteet ja ratkaisu, mutta ne taas eivät päässeet yllättämään. Syitä sille on kaksi. Tarina on kerrottu jättäen aukkoja ja selviä vihjeitä, jotka herättävät sen verran kysymyksiä ja vihjaavat tarinan suunnasta, että sitä on vaikea missata. Toisekseen olen lukenut aiemmin kirjan, jonka juoni on sen verran samankaltainen, että arvasin tämän menevän samaan suuntaan. Se ei ole huono juoni! Se oli vain jo tuttu. Tosin aiemmin lukemani kirja (jota en tässä paljasta, jotta en spoilaa tämän kirjan juonta) on alunperin kirjoitettu vasta tämän jälkeen. 

Ihan hyvä kirja, jossa on paljon ilahduttavia asioita. Tosin kuultuani tästä niin paljon hehkutusta ennen lukemista, taisivat odotukseni olla hippasen liian korkeat, ja sitä vasten tämä kirja ei ollut ihan niin hyvä, kuin olin ajatellut. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen mysteeri, joka osaa olla kasuaalisti queer.