Jätin tämän kirjan kesken syksyllä kun elämä oli myllerryksessä, ja oon niin onnellinen siitä päätöksestä. Tähän maailmaan oli ihana päästä sukeltamaan ilman häiriötekijöitä, sillä kun vauhtiin päästiin (sekä lukemisessa että tarinassa) nii se ei meinannut pysähtyä! 

 

Nautin erityisesti: 

➕ Fantasiamaailman rakenne. Demonit, ihmiset ja haltiat. Taikuus ja synkkä historia. Rakastin! 

➕ Kirjan alkupuolen demoniuhraus. Siinä kielellinen kuvaus ja taito saada lukijan tuntemaan vahvaa empatiaa demonia kohtaan. 

➕ Kirjassa oli ajoittain tosi kaunista kielenkäyttöä ja kuvailua niin tunteista kuin maisemista. Ne erityisesti herätti tarinaa eloon. 

➕ Moorna! Välillä hiukan ärsyttävä, mutta usein ihanan itsepäinen ja hauskan samaistuttava hahmo. 

 

Täyteen viiteen tähteen ei päästy, vaikka lähellä oltiin. Nämä jäi vaivaamaan: 

➖ Parista aika rankasta kohdasta / teemasta siirryttiin eteenpäin hiukan liian nopeasti. 

➖ Välillä heräsi déjà-vu tunne, että eikö tämä kerrottu jo. Mä en ole loistava päättelemään kirjoissa mitää ennakkoon (no thoughts just vibes lukija), joten hämmennyin että olinko tajunnut tämän jo vai kerrottiinko asia aikaisemmin. 

➖ Jäin kaipaamaan lisää romantiikkaa. Kirjaa kuitenkin pääosin markkinoidaan romantasiana, eikä fantasiana. Toivon siis seuraavaan osaan hiukan enemmän vielä romantiikka. 

Monet Ville Rannan edelliset lukemani teokset on ollut mun mieleen, mutta tätä en ihan tajunnut. Jokin tässä jäi vajaaksi, enkä ihan päässyt homman ytimeen.

Trilogian viimeinen osa suorittaa älyttömän hienolla tasolla. Tämä on kirjoista jännittävin, kun taistelu kivikosta vihdoin alkaa. 

Rapsun tarinan loppu on todella kaunis, ja tästä tuli todella hyvä fiilis. Suosittelen lukemaan koko sarjan!

Vaikka yleensä tykkään kirjoista joissa ei tapahdu mitään, nii tää oli liikaa. En jaksa lukea keski-ikäsen miehen selityksiä siitä että elämä olis voinu olla parempaa.

Tykkään suljetun tilan mysteereistä. Tässä maisemana on vielä luminen metsästysmaja, joten ajattelin että nyt löytyy uus suosikki. No niin ei käynyt. Olisin siis kovasti halunnut tykätä tästä, mutta moni asia ei nyt napannut. 

Kirja alkoi hiukan liian hitaasti omaan makuun, ja hahmoja oli aivan liikaa. Jos pari hahmoa olisi tiputettu pois, olisin varmaan pysynyt paremmin kiinnostuneena kirjaan. Nyt kaikki jäi kaukaisiksi ja ärsyttäviksi, eli oikeastaan oli yhdentekevää, mitä lopussa tapahtui. 

People sit down, never standing up or really living again. What a weird thing to write a book about, but somehow it worked. 

 

➕  The relationships between the characters in this felt so real. None were perfect, everyone had something going on. Just like real life. Fin and Andrew, and Andrew and Yun were my favorite. 

➕ Bi representation. Always a huge win for me. 

➕ The ending, Yun sitting down. Loved it!

➕ I highlighted many quotes in this book. There was a lot of beautiful language that I loved. 

 

➖ As much as I liked the pandemic in this, I felt like it needed something more. More context, more explanation. 

 

Wow mikä jatko-osa! Tämä jatkaa heti siitä, mihin edellinen jäi. Kirjassa käsitellään löydettyä perhettä ja addiktiota todella hienosti. Myös surun ja pettymyksen tunteita käsiteltiin todella kauniisti.

Arkisista kipuilua ja suhteiden sotkuja. Tässä kirjassa tapahtuu vähän, mutta samalla aivan älyttömästi. 

 

Suhde rikkoutuu ja toinen alkaa. Miten perheet sulautuu yhteen? Kenellä on oikeus olla katkera? Kuka on syyllinen eroon? Kuka saa hienommat astiat ja kuka talvilomaviikon? 

 

Tykkään kovasti tälläistä kirjoissa, joissa kirjan keskiössä on ihmisyys ja arki. Oli myös hauska seurata tapahtumia eri hahmojen näkökulmasta, myös lasten. 

Tämä kirja yllätti, ja sai mut vakuuttumaan, että cozy crime on mun juttu! 

 

Lentoemäntä päätyy yksityisetsivän kokelaaksi testaamaan taitojaan surman selvittämisessä. Vaikka henkilöhahmojen määrä on pieni, pääsee kirja silti yllättämän käänteillä. Tykkäsin siitä, että melkeinpä jokainen taitaa joutua syyttävän sormen kohteeksi. Taisin itsekin vaihtaa mielipidettäni siitä kuka on syyllinen moneen kertaan.

 

Oikeastaan aika kiva, että hyppäsin tämän kirjan pariin pari vuotta ilmestymisen jälkeen, sillä nyt on seuraavia osia jo ilmestynyt. Eli ehdottomasti hyppään myös seuraavan osan pariin! 

Todellista hyvän mielen kirjallisuutta! Tämän parissa oli super helppo viettää aikaa. Tarinaan oli helppo sukeltaa alusta asti.

➕ Monenlaisia hahmoja, jotka sopi yhteen hauskasti. Jokaisella oli omat elämät ja ongelmat, eli hahmot tuntui oikeasti oikeilta ihmisiltä.
➕ Kirja alkaa heti tapahtumilla, ja hahmoihin tutustutaan pikkuhiljaa sen jälkeen. Ei siis hidasta junnaamista taustojen yms kanssa.
➕ Iona oli hahmoista paras, ja hänen kanssa viettäisin mielellään aikaa toisenkin kirjan verran. 
➕ Kirjassa käsiteltiin myös isompia teemoja, kuten homofobiaa, toksisia suhteita ja kiusaamista.

➕ Sanjay tapa pyytää Emmietä ulos oli aivan ihana, Love Actually fiilistä!

➖ Hahmoja olisi voinut olla ehkä yksi vähemmän, pieniä sivujuonia oli nyt omaan makuun jo hiukan liikaa.