Michelle Obaman elämäkerta oli mielenkiintoinen ja ristiriitainen lukukokemus.

Kun Obaman kaltaisessa asemassa ollut/oleva ihminen kirjoittaa kirjan itsestään, sitä on luettava kriittisesti. Mietin paljon mitä kirjasta on siivottu pois ja toisaalta miksi joitakin tiettyjä yksityiskohtia nostettiin esiin ja avattiin. Toki jokainen valitsee mitä omasta elämästään kertoo.

Minua kirjassa häiritsi sen amerikkalaisuus, kuinka ollakaan. Amerikkalainen unelma ja uskomus siihen, että kaikilla on samat mahdollisuudet tai asenne ratkaisee, aiheuttaa aina vastareaktion.

Tartuin myös siihen miten paljon Obama käytti sivuja mieheensä, hänen kuvailuunsa ja - puolusteluun. Toki kun puolisona on presidentti, on varmasti tehtävä uhrauksia, mutta kuvio tuntui epäreilulta ja minua kiinnosti kirjaan tarttuessa enemmän Michellen elämä, kuin Barackin.

Michelle myös selvästi halusi luoda kuvaa itsestään samastuttavana, tavallisena kiireisenä uraäitinä, joka stressaa lasten pukeutumista ja syö lounaaksi eineksiä autossa. Tämä ei tuntunut täysin realistiselta. Puhumme kuitenkin ihmisestä, joka asui kahdeksan vuotta Valkoisessa talossa!

Mutta loppujen lopuksi pidin kirjasta. Siinä nostetaan tärkeitä epäkohtia esiin niin Amerikasta kuin maailmaltakin. Se puhuu rodullistettujen ihmisten puolesta, ja erityisesti lasten ja naisten puolesta. Obama ei pelkää ruotia Trumpia tai Yhdysvaltojen asepolitiikkaa. Hän toimii esimerkkinä siitä, että maailma voi muuttua ja sitä voi muuttaa.

Kirja on kuvaus Amerikasta, sen politiikasta, köyhyydestä, rasismista, naiseudesta ja monesta muusta asiasta, jotka ovat koskettaneet tai olleet osa Obaman omaa elämää. Kirja on kiinnostava ja inhimillinen.