Yösyöttö odotti kirjahyllyssä vuoroaan pari vuotta ennen kuin vihdoin päätin siihen tarttua. No nyt harmittelen, että miksi en tarttunut tähän aikaisemmin!

Kauniin arkinen ja hulvattoman hauska kirja ei jätä kylmäksi. Vanhemmuus ei ole mulle millään lailla samaistuttava aihe, mutta tässä hahmot oli niin realistisia, että pystyin sukeltamaan Antin ja Paavon elämän keskelle vaivattomasti. Kaikkien kakkavaippojen ja puistoreissujen keskelle mahtui myös raskaampia teemoja. Eteenkin yksinhuoltajuus, sukupuoliroolit ja  riittämättömyyden tunne oli kirjassa todella hyvin käsiteltyjä teemoja.

Kirja on lopulta hyvin yksinkertainen, ja siinä saattaakin päteä sen hienous. Onneksi seuraava osa odottaa jo vuoroaan!