Huh miten hyvä tämä olikaan!

Joskus kun lukee oikein hyvän kirjan, on hirvittävän vaikea sanoa siitä mitään. Varsinkin silloin, kun kirja osuu jonnekin omalle henkilökohtaiselle alueelle tavalla, että lukiessa unohtaa lukevansa. Kun joku on kirjoittanut kirjaksi juuri ne ajatukset, joita itsekin on pyöritellyt ja tekee sen niin taiten, ettei ole ihan varma enää, mikä on kirjan ajatusten ja omien ajatusten raja, tai onko sitä enää.

Hurjan tärkeä kirja, jossa itseäni puhututti niin moni asia (kaikki), että olisi hölmöä luetelle ne kaikki. Mutta tartuin ajatuksiin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lapsettomuudesta ylipäänsä. Yllättäen. Samalla oli niin ihanaa, NIIN IHANAA, lukea seuraava:

"Mitä jos yksinäisyys ei liity puolison metsästykseen ja Bridget Jones -elokuvan katselemiseen? Mitä jos yksinäisyy sei olekaan välivaihe? Mitä jos se ei olekaan odotusta siitä, että jonain pävänä joku tulisi ja pelastaisi ankeudelta? Mitä jos sekin kortti on jo katsottu eikä sen alla ollut mitää muuta kuin lisää ankeutta? Mitä jos yksinäisyys on tila, joka on tullut jäädäkseen? Voiko silloin aivan yhtä hyvin hankkia parikymmentä kissaa, lakata peseytymystä, syödä maksalaatikkoa suoraan paketista ja muuttaa ullakolle? Vai voisiko olla mahdollista, että eläisi kuitenkin ihmisarvoista elämää, vailla hirvittävää alakuloa, joka kumpuaa siitä oletuksesta, että jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä on puoliso ja mielellään myös lapsia?" KIITOS.

Kirja pureutuu terävästi niihin odotuksiin ja oletuksiin joita helposti liitetään ihmisiin ja elämään ylipäänsä. Kirja ravistelee patriarkaalisia ajatuksia ja vaikka tavallaan kirja on kuin sormella osoitus, joka osoittaa niitä aika monelle feministille itsestäänselviä ongelmakohtia, niin tässä tehdään se taiten. Sitä kaikkea lukee ilolla ja nautinnolla. Kirja pureutuu tärkeisiin asioihin, mutta sen lukee helposti.

Kirja käsittelee myös kirjoittamista ja kirjallisuutta mielenkiintoisella tavalla. Klassikko on teos, johon viitataan tarpeeksi monta kertaa, kirjoittaa Turunen ja murskaa samalla ihanasti miehistä kirjallisuuden kaanonia.

Aion lukea kaiken mitä Turunen kirjoittaa. Ja on kirjoittanut. Sillä esikoinen on vielä, onneksi, lukematta.