Hulda-sarjan kolmasosa oli nopeasti luettu. Synkkä ja viihdyttävä, Islannin miljöö kiehtova.

Kovin suuria yllätyksiä tämäkään ei tarjoillut, mutta tunnelmasta pidin.

Hieman häiritsi se, että 80-luvun lopulle sijoittuvassa tarinassa puhuttiin etätyöstä. Mitenköhän paljon tuolloin on tehty ns. etätöitä? Vai onkohan sana suomentajan valinta ja alkukielellä puhutaan kotitoimistosta tms.? En tiedä, mutta pisti silmään tämä.