Minulle kävi tämän kirjan kanssa hassusti. Ensinnäkin oletin tämän olevan enemmän tai vähemmän nauramista vanhuudelle/vanhuksille ja no minähän en nauranut, vaan nyökyttelin, sillä olin IHAN SAMAA MIELTÄ jäärän kanssa(nauroin myöhemmin kyllä). Sitten mietin ensimmäiset 30 sivua, että tämäkö se nyt sitten on, mistä on niin vauhkottu. Että mikä tässä nyt sitten niin ihmeellistä on? Sitten seuraavana päivänä jatkoin siitä 30 sivusta eteenpäin ja sitten se alkoi: ääneen nauraminen ja katkelmien lukeminen ääneen poikaystävälle. Kirjahan oli hulvaton! Täynnä asiaa ja huumoria. 

Kirja, joka saa minut nauramaan ääneen, on aika ihme, joten nostan kyllä hattua Kyrölle. Ja nostan hattua Kyrölle, kun en oikein olisi halunnut pitää tästä, koska hei kaikki muut pitävät, niin meinasin antaa tälle neljä tähteä. Mietin sitten, että no mikäs on se mutta, jonka takia annan neljä. No en keksinyt sitä, joten viisi tuli ja siinä on. Lajissaan aivan mahtava!