Kahden naisen välinen rakkaustarina kiinnosti, mutta nuortenkirjamaiseen tyyliin kirjoitettu teos ei tehnyt vaikutusta.

Minä valitsin sinut kertoo Saaran ja Elisan pitkästä parisuhteesta, ja tämän ympärille on kerätty isoja aiheita. Kaapissa oloa niin perheen kuin yhteiskunnan edessä, yhteiskunnan muuttuminen, seksuaalisuus, sateenkaariperhe, oma sisäinen homofobia (vai kuvittelenko tämän vain?), kirjailijuus ja ystävyys.

Kirja on kuin kattaus hyviä ainesosia, joista ei kuitenkaan ole saatu kasaan kovin erikoista annosta. Itseäni vaivasi eniten kirjoitustyyli, joka oli kepeä lukea, mutta joka ei oikein päästänyt syvälle tarinaan. Monet käänteet jäivät etäisiksi, vaikka odotin niiden herättävän enemmän tunteita. Kirjan ikiaikaiset aiheet ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä tuo mitään kovin uutta queer-kirjallisuuden kentälle. Eikä tarvitse tuodakaan, mutta ehkä itse olisin kaivannut edes sitä, jotta olisin saanut kirjasta enemmän irti. Kirjassa ei ollut uusia ajatuksia. Ehkä se hieman jopa turhaan toisti vanhoja stereotypioita ja nosti esiin ajatuksia, joita ei välttämättä tarvitsisi toistaa. Toisaalta tämäkin on jonkun maailma, ja joku on elänyt läpi nämä vaiheet ja ajatukset. En väheksy sitä lainkaan.

Kirjan nopealukuisuus takasi sen, että sain luettua kirjan alusta loppuun. Kun oli jo lukenut sen 100 sivua ja sitten 200, niin ei enää viitsinyt jättää kesken, vaikka kiinnostus tarinaan lopahti. Ehkä hyvä niin, koska loppu toi tarinaan hieman enemmän luonnetta.

Vaikka tasaisesti queer-kirjoja luen, niin tämän olisin voinut jättää lukemattakin. Asetelma on toki kiinnostava, mutta ei riitä tekemään kirjasta keskinkertaista parempaa.