Huh miten hyvä kirja!
Hyvin ja kauniisti kirjoitettu teos, jonka tarina avautui hiljalleen, lumosi ja vei mukanaan. Tarina herätti voimakkaita tunteita, se kosketti, pelotti, mutta inhimillisyydellään lämmitti. Dystopiaa eriarvoisesta yhteiskunnasta ja vastarinnasta.

Tarina ja kerronta muistuttavat Itärannan Teemestarin kirjaa. Aluksi liikaakin, aluksi mietin, että onko tämä vain kopio. Sitten hetken ärsytti kaunis, hidas kerronta. Mietin, onko tämä vain täynnä korulauseita, miksi tästä ei ole karsittu lauseiden pituuksia ja samalla sivumäärää? Malttamattoman lukijan mieli ei meinannut aluksi rauhoittua kirjan ääreen, mutta kun se teki niin, se kannatti. Tarina tuntui tekevän koloa sydämeen. Hitaasti. Ajan kanssa.

Ihastuin kirjassa lopulta kaikkeen. Sen herkkyyteen ja rajuuteen, kieleen ja tarinaan. Miten tarkkanäköistä on kerronta ja miten huikealla tavalla kuvataan ihmisyyttä.

Ihastuin myös siihen, että kirjan keskiössä on toisiinsa rakastuneet nuoret naiset, ja se ei ole mikään juttu. Rakkaustarina tässä on, hyvin kantava, mutta silti se ei ole pelkästään keskiössä.

Tämä on nuorille suunnattu, mutta en kokenut tätä vain nuortenkirjaksi. Kirja kuvaa ihmisyyttä ja elämää nuoren naisen silmin, mutta laajasti, eikä kerronta ole naiivia. Kirjassa kuvataan melko brutaalia väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä, joten aina herkimmille kirjaa ei voi suositella.

Tämä ei ole vuosisadan paras kirja. Ei ehkä edes tämän vuoden. Mutta todella kova kirja, joka itselläni tuli ehkä oikeaan aikaan tai pakotti ainakin pysähtymään, ja lukemaan itsensä ajan kanssa.