No huh huh mitä soutamista ja huopaamista koko kirja olikaan. Anderssonilta aiemmin lukemani Omavaltaista menettelyä oli kivan vinksahtanut ja kurja, mutta tässä se kaikki oli venytetty turhan pitkäksi. Se oli toki osa kirjan jujua, miten lukijakin jo tympääntyy, raivostuu eikä tajua päähenkilöä, vaan haluaisi ravistella tuota naista ja käskeä tulla järkiinsä, mutta kun on lukenut jo yhden samankaltaisen kirjan kirjailijalta, niin pieni puutuminen iski. Ei jaksa, jos värejä ei tule yhtään lisää.

Kirja on kuitenkin hyvä. Vinksahtanut ja ärsyttävä ajatuksia herättävällä tavalla. Kirja pureutuu lukijaan ja samalla kun kirjaa inhoaa, juuri samasta syystä siitä pitää hurjasti. Omavaltaista menettelyä on lemppari ja vaikka tämä ei yltänyt enää samaa, tämänkin luki mielellään. Andersson vaikuttaa hyvältä kirjailijalta!