4.5 tähteä

Tyttö, nainen, toinen on aivan todella hyvä. Huh. Lukekaa tämä!

Kirja tekee 12 mustan naisen tarinan näkyväksi, kertoo usean eri sukupolven naisten elämästä ja elämän juonteista. Ja miten kiinnostavia, lumoavia, ihania, sydäntä särkeviä, kepeitä ja raadollisia, rehellisiä, kipeitä ne tarinat ovatkaan. Naiset ovat: eri vuosikymmenillä eläviä, useisiin vähemmistöihin kuuluvia, maahan muuttaneita, maassa aina asuneita, juuristaan tietämättömiä ja joskus juuriaan häpeäviä. On rakkautta, on väkivaltaa, on teatteria ja pankkiireja. Nämä tarinat jäävät sydämeen.

Kirja kieputtaa lukijaa sinne sun tänne. Läväyttää eteen niin monta hahmoa ja tarinaa, maisemaa ja ajatusta. Mutta kaikki kuitenkin vähän risteävät, koskettavat toisiaan ja sinne tänne sojottavat langat kieputetaan lopulta yhdeksi keräksi. Kirja on samaan aikaan runsas ja kaikkialle kurkottava, ja yksi eheä tarina. Upea!

Kirja yllättää, monella tavalla ja monessa kohdassa. Paljastaa herkästi lukijan ennakko-odotukset ja oletukset.

Etukäteen vähän vierastin ajatusta siitä, että kirja kertoo 12 naisen tarinan, koska se on aika paljon. Mutta se olikin juuri sopivasti, näin sen kaiken piti olla. Lisäksi runomuotoa hyödyntävä kerronta ja teksti olivat muutaman sivun verran pohdinnassa, että no toimiiko tämä minulla, kunnes unohdin miten kirja on kirjoitettu ja uppouduin siihen mitä oli kirjoitettu. Turhaan arastelin mitään, tämä oli huikea.

Mutta jos jotain kirjassa olisin muuttanut, niin se oli kirjan viimeiset kappaleet. Mielestäni ne olisi voitu joko jättää pois tai tiivistää muutamaan sivuun. Alleviivaaminen olisi voitu jättää pois ja se jo valmiiksi aika tiukkaan yhteen keritty lankakerä olisi voitu jättää pussittamatta ja laputtamatta, lukija olisi silti varmasti ymmärtänyt. (Ja jos ei, niin sitten ei.) Ilman niitä sivuja kirja olisi ollut mielestäni aika lähellä täydellistä.

Tästä pidin todella!