Äänikirjarintamalta kuuluu uutta, koska sain jälleen kuunneltua yhden kirjan! Onkohan tämä nyt jo neljäs äänikirja elämäni aikana. Melkoista!

Tämänkin valitsin kuunneltavaksi ensisijaisesti, koska teos oli sopivan lyhyehkö, ja ei-fiktiivinen eli tässä tapauksessa omaelämäkerrallinen. Kaunokirjallisuuden kuunteluun ei keskittymiseni vieläkään riitä.

Minä en ole kuollut on Erikin omakohtainen kertomus. Hän on jehovan todistaja, ja homo. Erik kamppailee asian kanssa kauan, kunnes päättää kertoa perheelleen ja erota yhteisöstä. Se tarkoittaa eroa kaikista läheisistä ihmisistä, myös omasta perheestään. Erik itse ei haluaisi hylätä ihmisiä, mutta jehovan todistajille yhteisöstä lähtevät ovat yhtä kuin kuolleita. Niin Erikistä tulee kuollut omalle perheelleen.

Jokaiselle, joka on lukenut tai katsonut Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, tämä tarina saattaa kuulostaa hieman tutulta. Tarinoissa on yhtäläisyyksiä, mutta tämä tarina on tietenkin Erikin oma.

Kirjaa oli kiinnostava kuunnella. Erik kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan jehovan todistajana, seksuaalisuudestaan, omanlaisesta heräämisestään aikuisena, perheensä hylkäämäksi tulemisesta, rakkaudesta ja ihmissuhteista.

Kirja oli aavistuksen paatoksellisen oloinen, kun Erik kertoo syvistä uskonnollisista ajatuksistaan ja kerran jouduin sen takia keskeyttämään kuuntelemisen. En jaksanut silloin kuunnella yhtä soittoa yhtään enempää jumalan sanaa. Pikku-Erik on ollut todella syvällä opitussa uskossaan! Kun Erik kertoo elämästään yhteisöstä lähdön jälkeen, pakka tuntui hieman hajoavan. Ehkä oli vaikea löytää se piste, jossa tarina olisi hyvä päättää. En tiedä.

Kokonaisuus on kuitenkin kiinnostava ja koskettava.