Kylläpäs tuli taas luettua sellainen kirja, että fiilikset ovat todella ristiriitaiset.

Tavallaan kirja on todella ihana, kuin ylistys elämän pienille jutuille ja elämälle ylipäänsä. Lohtukirja ja kirja, joka herättää haaveita ja unelmia.

Ja samaan aikaan siinä on jotain todella ärsyttävää ja puuduttavaa. Samoja asioita pyöritellään sivukaupalla, on toistoa ja epämääräistä haahuilua, joka ei johda mihinkään. Kirja on paikoitellen hauska ja välillä niin teennäisen väkisin hauskaksi väännetty, että oksat pois.

Mutta kirjan luki ihan mielellään ja olihan se kiinnostava. Ihana ja ärsyttävä samaan aikaan.