Kätken kirjeesi patjani alle sisältää Astrid Lindgrenin ja Sara Schwardtsin kirjeenvaihdon lähes kokonaisuudessaan. Sara on vasta 12-vuotias, kun hän lähettää ensimmäisen kirjeensä Lindgrenille, joka on tuolloin jo lähempänä 70 vuotta. Siitä alkaa monen vuoden kirjeenvaihto.

Kirja yllätti minut. En tiennyt mitä odottaa, mutta en odottanut tätä. Ajattelin kirjeenvaihdossa kohtaavan fanaattisen fanin ja kärsivällisen kirjailijan, mutta kirjeet ovatkin oikeasti henkilökohtaisia, paikoin raadollisen raskaita. Aiheet yllättivät.

Kun 13-vuotias Sara pohtii 70-luvulla sitä, miten kauan maapallo kestää sen tuhoamista, ympäristölakia ja liikakansoitusta sekä adoptiota, niin hätkähdin. Mietittiinkö näitä jo silloin? Kirjeissä puhutaan myös perheväkivallasta, päihteistä, psykiatrisesta hoidosta, rakkaudesta ja uskonnosta, raiskauksesta ja kuolemasta. Monissa ajatuksissa näkyy 70-luku ja toisaalta ei - samalla tajuaa asioiden muuttuneen paljon ja toisaalta monien asioiden pysyvyyden.

Kerroin kirjasta ystävälle, jonka kanssa pohdimme sitä, että onkohan tuolta ajalta edes jäänyt nuorten naisten ajatuksia tällä tavoin muualle kuin kirjeisiin ja päiväkirjoihin?

Ehkä siksi yllätyin. En muista koska viimeksi olisin lukenut tai kuullut mitä 13-vuotias nuori nainen ajattelee eläessään 70-lukua. Toisaalta yllättymiseni kirjan suhteen ylipäänsä oli hölmöä. Miksi tämä olisi julkaistu kirjana, jos siinä ei olisi oikeasti kiinnostavaa sisältöä?

Kannattaa lukea jos Lindgren kiinnostaa. Parhaiten tästä saakin varmasti irti jotain, kun alla on jo tietoa Lindgrenin elämästä.