Kirjaa lukiessani kumppanini kysyi, että mitä pidän siitä. Vastasin: "Viihde on viihdettä."
Pidän viihteestä ja arvostan sitä, mutta hitsit, kun tyylipuhdas viihdekirjallisuus ei vain tahdo olla juttuni. Eikä EHSA oikein meinannut napata. Kirjaa oli pääosin ihan kiva ja kiinnostavaa lukea, mutta samalla kuitenkin kiemurtelin ja toivoin, että olisin pakannut mökkilukemiseksi jotain ihan muuta. 

Evelyn Hugo on tunnettu näyttelijä, joka tunnetaan myös siitä, että hänellä on ollut seitsemän aviomiestä. Mutta mitä on näiden kaikkien avioliittojen takana ja kuka oikeasti on ollut näyttelijän elämän rakkaus?

Onhan kirjassa oma koukkunsa. Itseäni kiinnosti kovasti ne sateenkaarevat aiheet, joita tiesin kirjassa olevan. Mutta kokonaisuus oli mielestäni aika yllätyksetön ja turhan pitkäksi venytetty. Kiinnostus meinasi lopahtaa kesken.

Ei minun kirjani, mutta ymmärrän, miksi niin monet tästä pitävät.

Vaikka koenkin hieman ongelmalliseksi sen, hahmot ovat rodullistettuja ja kuuluvat eri vähemmistöihin, mutta kirjailija ilmeisesti ei? En ajattele, että kirjailija saa kirjoittaa vain omista kokemuksistaan tai etteikö kirjan hahmoissa saisi olla moninaisuutta, vaikka itse onkin valkoinen, mutta tämä mietityttää silti.