Tässä on kirja, joka on kuin ajankuvaus tästä hetkestä, tästä elämästä, varsinaisesta sukupolvikokemuksesta, jota ei toivoisi kenenkään osaksi ja silti se on ehkä jo meidän kaikkien osa. Eikä tämä koske vain minun sukupolveani, vaan jo vähän vanhempia ja myös paljon nuorempia.

Väsymys, krooninen väsymys, uupumus, burn out ja mitä näitä nyt on - itselläni on ollut varmaan ne kaikki.

Mikä meitä väsyttää? Kaikki.
Työ, some, oma elämä...

Eeva Kolu kirjoittaa osuvasti siitä miten meitä väsyttää ihan koko ajan ja ihan kaikki. Ja se on niin totta! Kolu kertoo kirjassa omista kokemuksistaan, havainnoistaan ja oppimistaan asioista. Asiasisältöä on Kolun henkilökohtaisten kokemusten rinnalla paljon ja se avaa sitä vyyhtiä, miksi ja miten kaikki väsyttää.

Kirjaa lukiessa ei voi kuin samaistua, nyökytellä, vähän tuskastua (koska kaikki on niin tuttua ja edelleen - niin totta!) ja toisaalta myös oppia. Kirja on tilaisuus oppia. No ainakin oppia se, että jos koko ajan väsyttää, asialle kannattaa tehdä jotain ja että muutos vaatii tosiaan sen muutoksen. Väsymys ei katoa, jos jatkaa samaa rataa. Kolun kirjasta voi poimia hyviä vinkkejä siitä mitä asioita kannattaa ehkä kokeilla muuttaa. Mutta inhimillisesti. Mikään ei tapahdu kerralla repäisemällä. Väsymys ei poistu päivässä, ei viikossa, ei ehkä edes vuodessa. Palautuminen ja lepo vaativat aikaa. Näiden opettelu vaatii aikaa!

Kolun kirja on äärettömän ajankohtainen ja silmiä avaava. Jos me kaikki rämmitään tässä samassa suossa, niin eikö nyt jotain olisi syytä tehdä?! Siis meidän kaikkien.

Pidin Kolun kirjasta paljon ja luin sen mielelläni, mutta Kolun tyyli kirjoittaa ei täysin iskenyt. Olen lukenut Kolun tekstejä aiemminkin ja aavistelin jo etukäteen, että näin voi käydä. Jokin vähän hiertää ja huumori ei täysin uppoa. Lisäksi Kolun teksteistä aavistuksen vieraannuttaa se, että elämäntilanteemme ja elämäntyylimme ovat aika erilaiset. Se ei kuitenkaan häirinnyt liiaksi lukukokemusta, sillä sisältö on kiinnostavaa.

Sen sijaan häiritsi muutama yksittäinen kohta. Esimerkiksi kun puhuttiin naisten biologiasta (tässä kohtaa olisi voinut huomioida sukupuolten moninaisuuden, sillä kyseessä ei ollut vain naisia koskeva asia) ja kun Kolu kertoi kadulla ohittaneen miehen olleen ulkomaalainen (miten tämä oli päätelty? Pysähtyikö hän kysymään laulavalta mieheltä, että et varmaan ole suomalainen?). Pieniä juttuja, mutta tärkeitä sellaisia.

Kokonaisuutena kuitenkin kirja, jota suosittelen, jos aihe yhtään liippaa läheltä omaa elämää. Todennäköisesti liippaa!