Take a photo of a barcode or cover

katrinkirjat 's review for:
Kaikki elämästä(ni)
by Antti Holma
En ole Antti Holman fani. Se ei johdu siitä, etten pitäisi hänestä, vaan siitä, että Holma on itselleni lähinnä nimenä tuttu. En ole juurikaan katsonut, kuunnellut tai lukenut mitään Holman tekemää (Kauheimmat runot luin joskus, mutta ei ollut lajiani. Veljeni vartijan katsoin, ja se nyt ei ainakaan ollut lajiani!). En ole seurannut häntä somessa. Minulla ei ole ollut tai ole erityistä mielipidettä hänestä.
Mutta luin tämän. Koska kaikki muutkin lukevat ja koska haluan tietää mitä kaikki muut lukevat ja miksi.
Holman teos oli viihdyttävä ja nopeasti luettu. Pidin kirjan avoimuudesta ja rehellisyyden tunnusta, siitä miten Holma tarkastelee itseään ja omaa toimintaansa. Se on aina kiinnostavaa ja koukuttavaa. Holma kirjoittaa hyvin jouhevasti, puhuu tärkeistä asioista ja sitten keventää tekstiä sopivasti. Pidin siitä miten Holma kuvaili puolisoaan ja rakkautta.
En pitänyt Holman alatyylisestä ja roisista huumorista. En ole jaksanut nauraa pippelivitseille sen jälkeen kun täytin 12. En myöskään pitänyt siitä, miten Holma kuvaili osaa ihmisistä. Se tuntui paikoin vihamieliseltä ja ylimieliseltä tavalla, joka ei naurata tai tunnu rehelliseltä. Tai ehkä se ei vain vastaa tapaa, jolla itse maailmaa ja ihmisiä katson, ja siksi se hankasi vastaan.
Kirja oli kiinnostava lukea ja mieleni tekee kyllä lukea myös esikoisteos. Mutta Holman muut huumorijutut taidan jättää jatkossakin välistä.
Mutta luin tämän. Koska kaikki muutkin lukevat ja koska haluan tietää mitä kaikki muut lukevat ja miksi.
Holman teos oli viihdyttävä ja nopeasti luettu. Pidin kirjan avoimuudesta ja rehellisyyden tunnusta, siitä miten Holma tarkastelee itseään ja omaa toimintaansa. Se on aina kiinnostavaa ja koukuttavaa. Holma kirjoittaa hyvin jouhevasti, puhuu tärkeistä asioista ja sitten keventää tekstiä sopivasti. Pidin siitä miten Holma kuvaili puolisoaan ja rakkautta.
En pitänyt Holman alatyylisestä ja roisista huumorista. En ole jaksanut nauraa pippelivitseille sen jälkeen kun täytin 12. En myöskään pitänyt siitä, miten Holma kuvaili osaa ihmisistä. Se tuntui paikoin vihamieliseltä ja ylimieliseltä tavalla, joka ei naurata tai tunnu rehelliseltä. Tai ehkä se ei vain vastaa tapaa, jolla itse maailmaa ja ihmisiä katson, ja siksi se hankasi vastaan.
Kirja oli kiinnostava lukea ja mieleni tekee kyllä lukea myös esikoisteos. Mutta Holman muut huumorijutut taidan jättää jatkossakin välistä.