En tiedä olisinko koskaan lukenut Korppien kehä -kirjaa, ellei kumppanini olisi tehnyt tähän juuri ilmestyneeseen suomennokseen omatoimisesti varausta sillä mielellä, että varaa sen minulle. Hän kun on itse lukenut kirjan aiemmin englanniksi ja pitänyt siitä paljon. No, kirja tuli ja minä luin.
Viikossa. Yli 600 sivua. Huh hei mitä tykitystä tämä oli!

Korppien kehä on kunnon fantasiamaailmaan sijoittuva toimintapläjäys, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän rikollisia. Kirja on nopeatemoinen, tapahtumarikas, hauska ja viihdyttävä. Kirja koukuttaa ja sitä tekee mieli lukea nopeasti. Kaiken menon ja melskeen vastapainoksi hahmoja syvennetään koko kirjan ajan, kun heidän historiaansa, taustojaan ja traumojaan avataan pikku hiljaa. On kiinnostavaa lukea miksi kukakin heistä on päätynyt tähän roistojengiin mukaan. Kirja tarjoilee yllätyksiä tälläkin saralla!

Viihdyin kirjan parissa hyvin, mutta kirja on vähän sellainen, että kovin ankaraa tarkastelua se ei oikein kestä. Avaan seuraavassa, tarinaa hieman spoilaavassa osuudessa sitä, miksi ei.

HUOM.! SEURAAVA KAPPALE SISÄLTÄÄ AJATUKSIA, JOTKA HIEMAN SPOILAAVAT TARINAA!

Tarinassa lähdetään suorittamaan "mahdotonta" tehtävää ja sen varrella eteen tulee melkoisia umpikujia, kuten kuuluukin. Näistä kuitenkin selvitään mielestäni aivan liian helpolla, ja kirjan loppua kohden edetessä se hieman syö jännitystä, sillä hahmojen uskoo kyllä selviytyvän ihan mistä vain. Mielestäni taikamaailmassa oli myös hieman liian vähän sääntöjä, mikä myös vaikutti siihen, että kaikki tuntui tapahtuvan turhan helposti. Toisaalta, mitä tämän tilalla olisi pitänyt olla?! En minä tiedä! Tarinassa on, tietenkin, ripaus romantiikkaa. Ja se kuuluu asiaan ja tiettyyn pisteeseen asti toimiikin. Romanttiset kuviot kirjassa ovat kuitenkin keskenään hyvin samankaltaisia. Lukiessa se ei juurikaan häiritse, mutta kuten sanoin, tiiviimpi tarkastelu ei ole kirjan eduksi. Minua myös jäi hieman kaivelemaan se, että kirjassa ei syvennytä enempää siihen, millaisia tuntoja kaikki väkivalta ja tappaminen hahmoissa herättää. Siihen viitataan yhdessä kohdassa kevyesti ja sen jälkeen sen annetaan olla. Näin paljon väkivaltaa sisältävässä tarinassa olisi kaivannut ehkä sen syvempää pohdiskeluakin.

SPOILERIT PÄÄTTYVÄT TÄHÄN!

Pidin kuitenkin kirjan lukemisesta. Se oli nopeaa ja viihdyttävää, ja pitkästä aikaa jaksoin lukea fantasiakirjaa. Uskon vakaasti, että tulen lukemaan jatko-osatkin, jahka ne joskus suomennetaan.

Kirja sisältää melkoisen määrän brutaaliakin väkivaltaa ja paikoitellen se on hyvin ällöttävää. Aivan herkille lukijoille kirjaa ei voikaan suositella.

Korppien kehän aloittama sarja sijoittuu samaan universumiin, johon sijoittuu myös kirjailijan toinen trilogia Grishaversumi. En ole tätä toista trilogiaa lukenut, mutta katsonut sen pohjalta tehdyn tv-sarjan. Korppien kehän lukeminen ei kuitenkaan vaadi, että mikään näistä olisi entuudestaan tuttu, sillä se toimii ihan itsenäisenä osana ja maailmaa avataan sen verran, että pääsee mukaan juoneen.