Reykjavikin yöt tuli luettua, kun keskittymiskyky oli olematon ja energiataso miinuksella. Kovin kummoinen ei tämä teos ollut, mutta plussaa siitä, että tämä kuvaa aikaa kun päähenkilö Erlendur on nuorempi ja tekee jo tuolloin ominpäin tutkimuksiaan ja siitä, että keskiöön nostetaan kodittomia, kaduilla asuvia.

Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta sain mitä odotinkin.