Juhannusrunoja!

Silloin harvoin kun luen runoja, koen aina, etten voi sanoa paljon, koska en ymmärrä tai tavoita teksteistä kaikkea. Pidän kuitenkin siitä kun muutamalla sanalla onnistutaan kertomaan tarina tai luomaan tunnelma. Siitä pidin tässäkin.

Runot olivat samaan aikaan sekä herkkiä ja kauniita että karuja ja raadollisenkin realistisia. Runoista nousi ajatuksia, joita itsekin on pyöritellyt mielessään. Ehkä tuntuikin paikoin helpolta lukea tässä ajassa kirjoitettua, lähes samanikäisen tekstejä, koska se maailma on ainakin näennäisesti tuttu. Siinä on tarttumapintaa, asioita, joita ymmärtää.

Vaikka en tästäkään kaikkea ymmärtänyt, niin runot oli kirjoitettu mielestäni hyvin, kieltä ja sanoja sopivasti pyöritellen. Voisin lukea lisääkin.