Viivi Rintasen sarjakuva-albumi erilaisista mielenterveysongelmista on kiinnostava, mutta ahdistava lukukokemus. Vesivärimäinen, omaleimainen, runsas ja vahva kuvitus välittää voimakkaita tunteita lukijalle. Tai näin minä sen koin.

Tuntui raskaalta lukea tiiviisti näin monta tarinaa siitä, miten eri tavoin ihmiset voivat huonosti, satuttavat itseään, vihaavat itseään, eivätkä välttämättä saa apua. Onneksi myös osalle apua löytyy ja se auttaa muuttamaan elämän suuntaa.

Sarjakuvista voi löytyä vertaistukea, samaistumispintaa ja lohtua.

Luin aiemmin Rintasen Mielisairaalan kesätytön ja pidän paljon sarjakuvataiteilijan persoonallisesta tyylistä ja pohdiskelusta tärkeiden aiheiden äärellä.