Tämä taisi olla "vähiten hyvä" muumikirja, jonka olen lukenut. Kirjasta tuntui puuttuvan se, mikä muumeista tekee niin loistavia. Kirjan sielu ehkä? Tuntui, että kirjassa tapahtui kamalan paljon muutamassa sivussa ja ihan kuin kirjoittajalla olisi ollut kova kiire kyhätä kokoon jokin tarina.

Huumoria löytyi, mutta jotenkin kaikki jäi kamalan pinnalliseksi. Olen vähän pettynyt!

Mielenkiintoisen kirjasta teki Tiuhtin ja Viuhtin tarina, sillä olin jo aiemmin selaillut Toven elämänkertaa ja tarina näiden kahden hahmon takana oli kiehtova. Oli kiva lukea, miten se oli ympätty mukaan kirjaan.