Aina kun olen lukenut yhden näistä islantilaisista dekkareista, kerron saman: en yleensä lue dekkareita ja nämäkin ovat päätyneet lukuun aikana, jolloin halusin lukea kaiken Islantiin sijoittuvan. Sen jälkeen ne ovat jääneet lukemistoon, lähinnä tavan vuoksi.

Edelleen näissä kiehtoo eniten miljöö, islantilainen sielunmaisema, synkähköt fiilikset ja no - Islanti. Dekkareina nämä ovat mielestäni osa hyviä, loput keskinkertaisia.

Jäämies oli aika sekava, kesti kauan saada kiinni juonesta. Stereotyyppiset hahmokuvaukset vähän ärsyttivät. Loppuratkaisusta ei oikein annettu mitään vihjettä, joten oli vaikea arvailla mitään. Tavallaan kiva, toisaalta lukijalle ei anneta juuri tilaa tehdä omia päätelmiään - eikö se nyt olekaan dekkareiden tarkoitus?

Luin tämän mielelläni, ja jos Arnaldurilta suomennetaan lisää teoksia, luen varmaan nekin. Mutta enemmän tottumuksesta kuin siksi, että nämä olisivat jotenkin parempia kuin muut dekkarit.