Löysin Tammisesta suomalaisen Augusten Burroughsin itselleni. Ah miten rakastankaan miehiä, jotka kirjoittavat omista lähes neuroottisista ominaisuuksistaan kirjoja. Burroughsin tapauksessa tosin neuroosit ovat hieman eri luokkaa kuin Tammisella.

Tammisen kirjaa kuvaillaan tragikoomiseksi, mutta itselläni jäi nyt se parhain koomisuus varmaan saavuttamatta, sillä samaistuminen teki lähes kipeää.