Potterhuuma jatkuu ja jo kolmas sarjan kirja luettu! Kun kaksi aiempaa kirjaa olivat selkeästi lapsille suunnattuja, ja etenivät siitä syystä hieman nihkeästi, niin kolmannen kohdalla ei ollut enää sitä ongelmaa. Luin kirjan hujauksessa ja lähes pakkomielteisesti - illalla sängyssä, aamupalalla, työmatkalla bussissa. Kirja imaisi mukaansa ja oli juuri niin hyvä kuin muistinkin. Vaikka samaan aikaan täytyy sanoa, etten enää muistanut kirjasta kaikkea! Olipas ihanaa lukea Potteria niin, että siinä tuli vastaan jotain sellaista, jota ei oikeasti muistanut yhtään.

Minun on vaikea antaa näille kirjoille tähtiä, sillä näihin liittyy niin paljon tunteita, nostalgiaa, se, että olen lukenut näitä lapsena ja nyt aikuisenakin, mutta pottersokeudeltani koin kirjan ehkä paikoitellen hitusen sekavaksi. Tästä syystä ehkä neljä ja puoli pistettä.