Ajasta ja vedestä on nimensä mukaisesti kirja ajasta, vedestä, merien happamoitumisesta, ilmastonmuutoksesta, menneisyydestä ja tulevasta. Se sisältää paljon faktaa, joka on kääritty pienten ja isojen kertomusten sisään. Nämä kertomukset ovat pääosin peräisin kirjailijan omasta tai hänen läheistensä elämästä.

Kirjan aiheet ovat oikeastaan tärkeimpiä aiheita, joista juuri nyt voi puhua. Kirjailija kirjoittaa niistä kaunistelematta. Esimerkiksi miksi kukaan ei puhu siitä, millaista tuhoa tapahtuu, jos pysytään ilmastosopimuksen mukaisessa tavoitteessa antaa ilmaston lämmetä "vain" kaksi astetta? Tuhoa tapahtuu vähemmän, kuin jos ilmasto lämpenisi vielä enemmän, mutta sitä tapahtuu ja paljon.

Kirjan aiheet ja ajankohtaisuus ansaitsee täydet pisteet. Mutta kirjan toteutus oli välillä puuduttava. Kirjan ajatus on se, että ihmiset eivät ymmärrä lukuja, vaan tarinoita. Siksi kirja on kuin tarina ilmastonmuutoksesta. Ja aika pitkä sellainen! Tavallaan se toimii. Mutta näköjään itse olisin kaivannut sitten kuitenkin ennemmin kylmiä faktoja pöytään, ilman, että ympärillä täytyy olla kääreenä tarina.

Kirjassa puhutaan myös siitä, mitä yksilö voi tehdä ja mitä ei. Yksilö voi tehdä vain rajallisesti. Oli aika merkittävää, että tässäkin yhdeksi tärkeimmäksi teoksi nousi ruokavalio ja ruokahävikin vähentäminen. Mutta esimerkiksi vaikkapa sähköinen julkinen liikenne ei ole asia, jonka yksilö voi päättää ja toteuttaa. Tai muut radikaalimmat muutokset. Niihin tarvitaan hallitus, ja muut päättävät elimet.

Kirjan lukeminen oli tärkeää ja suosittelen sitä kaikille. Mutta kyllä sen lukeminen ahdistavaa ja toivottomuutta herättävää oli. Eikä se ole kirjan vika, koska kirjailija yrittää kyllä luoda uskoa, mutta karut faktat puhuvat puolestaan. Älä silti jätä lukematta ja toimimatta.