Luin tämän muutama kuukausi sen jälkeen kun minut huumattiin baarissa. Väkivalta ei tasoltaan ole tietenkään sama, mutta Louis kuvailee väkivallan jälkeistä aikaa tavalla, jota en tiennyt ollenkaan mahdolliseksi. Tuntui siltä, niin kuin lukisin omasta elämästäni tapahtumia seuranneen parin kuukauden ajalta. Tunne oli niin vapauttava, alistava, traumaattinen kuin katarsista. 

Louis on ensimmäinen kirjailija, jonka tyyli on melko ajatuksenvirtamainen, josta tykkään. Kieli on kaunista ja tekee kuvauksista entistäkin riipivän.