Lempi tuli luettua kerralla ja huh mikä kirja! Pelkäsin, etten pitäisi, koska minusta tuntuu, että kaikki kotimainen kirjallisuus koskee vain sotaa, mutta pyh mitä vielä, eihän tässä ole sota kuin taustapauhu. Keskiössä on Lempi, tai oikeastaan ihmiset Lempin ympärillä, tai ehkä sittenkin Lempi. Kirja on tavallaan rakkaustarina, tavallaan mysteeri, psykologinen romaani ja kaikkea sitä. Kauniisti kirjoitettu, kauniilla kielellä kerrottu ja mukaansa tempaavasti rakennettu.

Todella kova kotimainen esikoinen.