Fangirl on ehdottomasti sellainen comfort book, joka lohduttaa kun elämä on vähän ankeaa ja jonka pariin voisi hyvin palata uudelleen samanlaisena hetkenä. Ihana tarina, ei niin perinteinen, mutta mukavalla ja turvallisella tavalla kuitenkin hippasen ennalta-arvattava, jotta voi tuudittautua vain virran vietäväksi pelkäämättä, että putoaa (ainakaan kovin kovaa).

Uppouduin tähän moneksi päiväksi ja tunniksi (koska luen sen verran hitaasti englanniksi), että oli jotenkin järkytys, kun kirja viime yönä oikeasti loppui. Tuli hetkeksi sellainen tyhjä tunne, että mitä elämässä nyt enää on jäljellä?!

Ja Rowell kirjoittaa jotenkin niin elävästi ja aidosti, että on aivan käsittämätöntä, ettei tämä kirja ole totta. Että hahmot ovat vain fiktiivisiä. Eihän se niin voi olla.

Ja ah miten ihanaa upota tällaisen tarinan vietäväksi. Voi kunpa useammat kirjat veisivät näin mennessään ja olisivat niin oma juttu.

Ei mitään maailman suurinta kirjallisuutta, mutta todella hyvä ja ihana ya-book.