Toinen osa ei enää yltänyt aivan samalle tasolle kuin ensimmäinen osa - ilmeisesti tämä olikin enemmän Sortlandin kuin Parvelan käsialaa(?). Vaikka tarina oli edelleen jännä ja hyvin kirjoitettu, niin siinä missä ensimmäisessa osassa asiat nousivat pintaan enemmän tekemisen kautta, niin nyt päähenkilö ruoti aika paljon itseään ja omaa elämäänsä. Siinä missä ensimmäinen osa yllätti, niin tässä sorruttiin kliseisempään ratkaisuun rikkaan, mutta yksinäisen kovanaaman rooliin. Tässä oli myös häiritsevällä tavalla toistoa, joka ei selity edes sillä, että kyseessä lastenkirja.

Mutta ehdottomasti edelleen lukemisen arvoinen. Kolmatta osaa odotellessa ;)