En muista milloin viimeksi olisi ollut näin helppoa lukea kirjaa. Säeromaani liukuu eteenpäin kuin itsestään eikä tätä saa helposti laskettua käsistä.

Kirja käsittelee aseksuaalisuutta hyvin lähestyttävästi ja helposti. Aiheina on kuitenkin myös ystävyys ja tanssi, joita käsitellään upeasti. Kuinka isolta nuorena tuntuukin se, kun paras kaveri alkaa seurustelmaan ja itse pelkäät jääväsi varjoon. Ja miten niitä tunteita tulisi käsitellä? Iso kiitos myös ihanasta äitihahmosta, ja hänen seksivalistuksessa kirjan loppupuolella. Kirjasta jäi ihanan arkinen ja lämmin olo.

Onneksi nykyään on tämän tapaisia kirjoja paljon. Mikä onni onkaan elää tässä ajassa!