Nappasin Mitä meistä jää luettavakseni kumppanini kirjastolainapinosta, kun sillä hetkellä yksikään oman pinon kirja ei puhutellut. En etukäteen tiennyt kirjasta mitään, enkä odottanut mitään.

Kirja oli todella hyvä.

Mitä meistä jää on kiinnostava kuvaus erilaisista ihmissuhteista. Benson ja Mike ovat suhteessa keskenään, mutta jo kirjan alussa käy selväksi, että heillä ei mene kovin hyvin. Suhde vaikuttaa hiipuneen, sammuneen, ja molemmat ovat ehkä jo löytäneet tilalle jotain muuta.

Sitten Mike kutsuu äitinsä heidän luokseen, Houstoniin. Äiti lentää Japanista vain saadakseen tietää, että Mike itse aikoo lähteä Japaniin juuri äidin vierailun aikana. Miken äiti ja Benson jäävät kahdestaan heidän asuntoonta. Benson ei ole ennen tavannut Miken äitiä. Miken äiti on tuskin halunnut edes myöntää, että hänen pojallaan on suhde miehen kanssa. Ja nyt he ovat kaksistaan. Tilanne on outo, ja ainakin tämän lukijan silmissä harvinaisen herkullinen ja kutkuttava.

Kirja avaa auki Benson ja Miken suhdetta ja sen kiemuroita. Benson on musta ja Miken juuret ovat Japanissa, eikä se ole merkityksetöntä. Heillä on molemmilla taustalla rikkinäiset perheet ja vaikeat suhteet vanhempiinsa, joiden on ollut vaikea edes myöntää lastensa homoutta, hyväksymisestä puhumattakaan.

Kirja kuvaa henkilöitä, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöryhmään. Syrjintää voi olla monenlaista ja kulttuurit kohtaavat. Keskiössä on hahmoja, joilla on painolastinsa, jotka ovat rikki, joihin lukijana ei edes tykästy heti. Mutta heitä kuvataan lämmöllä ja empatialla, myös huumorilla.

Ja silti keskiössä ei ole vain Benson ja Mike, vaan kokonainen lauma hahmoja heidän ympärillään. Benson ja Miken äiti on ehkä lempiparini kirjassa.

Pidin siitä, miten kirjassa kuvataan arkista elämää. Usein kaipaan kirjallisuudelta enemmän, kuin arjen kuvausta, mutta nyt se toimi. Tämä arki oli sen verran kaukana omastani, pääsin näkemään toisenlaisen arjen. Pidin viipyilevästä elämän kuvaamisesta. Pidin siitä, kun oltiin Japanissa ja se oli, kuin olisi katsonut japanilaista elokuvaa (vaikka jäin miettimään, millaiset suhteet kirjailijalla mahtaa sinne olla).

Kirja maalaa eteen ihan omanlaisensa maailman. On vaikea pukea sanoiksi sitä, miten kirjan keskiössä on kyllä pariskunta ja ne ihmissuhteet, mutta samalla se onnistuu muutamassa lauseessa kuvaamaan kokonaisen naapuruston muutoksen, kaksi keskenään erilaista kulttuuria, herättämään henkiin useita erilaisia hahmoja.

Kirja on taitava ja koskettava. Vahva ja väkevä. Silti helposti luettava.

Ainoat asiat jotka minua vaivasivat oli se, että kirjassa on kertojana sekä Mike että Benson, mutta heidän äänensä ovat hyvin samanlaiset keskenään. Jos tällainen ratkaisu tehdään, toivoisi osien olevan selkeästi erilaisia. Lisäksi tekstin seassa olevat muutamat pienet mustavalkokuvat eivät antaneet kovin paljon lisää tarinalle. Ne olisivat kaivanneet väriä ja kokoa ollakseen eläviä.