Olipas nopeasti luettu, synkkä ja jännä dekkari. Pienen pojan puukotuksesta lukeminen ei ollut ihan helpointa, mutta kirja kuitenkin koukutti ja jotenkin kirjan synkkä tunnelma, jopa lohduttomuus jaksoi kiehtoa. Kuten aiempienkin Arnaldurin dekkareiden kohdalla. Ja mikä parasta - tai pahinta - en tälläkään kertaa osannut yhtään aavistella kuka tai mikä kaiken taustalla voisi olla. Arnaldur osaa johdatella lukijaa sopivalla tavalla harhaan niin, että mielenkiinto pysyy yllä.

Ihan harmittaa, ettei ole jo seuraavaa osaa valmiina yöpöydällä! Ainoa dekkarikirjailija, jota voisin kutsua ihan lemppariksi.