Usko, toivo ja raskaus on kuin jatkoa Rauhalan Taivaslaululle, vaan nyt puhutaan elävien ja oikeasti ehkäisykiellossa eläneiden suulla. Usko, toivo ja raskaus koostuu pitkälti kolmenkymmenen lestadiolaisessa yhteissössä eläneen kertomuksista elämästä ehkäisykiellon alla.

Kirja aiheineen on tärkeä ja tarinat sellaisia, joiden sietää tulla kuulluiksi. Rankkoja ja raastavia - muutaman kerran oli laskettava kirja käsistä, koska kirjassa kuvatut tapahtumat saivat aikaan niin voimakkaan pahoinvoinnin -, mutta ei vain mustavalkoisia. Kirja antaa tilan äänille, joita ei ehkä muuten kuulla.

Näin uskonnottomana, hyvin kaukana lestadiolaisista yhteisöistä eläneenä ja jo teininä uskonnoista paljon lukeneena koin kirjan tietokirjaksi paikoin huteraksi (esimerkiksi faktojen sijaan oli mielikuvia miten asiat voisivat olla, ja kirjassa alleviivattiin miten vähän johtopäätöksiä voi oikeasti tehdä vain 30 tarinan perusteella - no miksette keränneet lisää aineistoa?), liian pitkäksi, sillä kirjassa oli aika paljon toistoa ja väsähdin lukemaan samaa 400 sivun verran. Vertaistukena varmasti verraton, mutta uUlkopuoliselle", jolle nämä asiat eivät ole uusia, olisi kirjasta riittänyt lyhyempikin versio tai sitten aihetta olisi voitu laajentaa.

Ymmärrän, että tarinoita on haluttu lainata kirjaan paljon, mutta jonkinlainen karsinta ei olisi ollut pahitteeksi. Ydin olisi tullut selväksi hyvinkin vähällä ja esimerkiksi 300 sivuun olisi mahtunut myös ytimen lisäksi paljon henkilökohtaisia kokemuksia ja tarinoita.

Mutta kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Toivottavasti löytää lukijansa myös lestadiolaisen yhteisön sisältä.