4-4.5

Loistava ystäväni on hyvä, todella hyvä kirja ja ymmärrän nyt kirjasarjan maailmanlaajuisen hypen. Kirja vetoaa sekä älyyn, että tunteisiin. Se on taidokkaasti kirjoitettu, tarkkanäköinen, raastavan raadollinen, mutta silti kirjallisuudelle tyypillisesti taianomainen. Enkä muuten muista, koska olisin viimeksi lukenut Italiaan sijoittuvaa kirjaa!

Mutta - täytyihän tässä joku mutta olla, kuinkas muutenkaan - en tiedä johtuuko se kirjan hypetyksestä, jota olen ennen kirjan lukemista seuraillut vai kirjasta itsestään, mutta jokin "hekuma" lukukokemuksesta jäi puuttumaan. Syynä saattoi olla liian korkeat odotukset, joiden vuoksi koko kirjan ajan odotin vielä jotain, vielä vähän lisää, enkä jotenkin osannut tarttua täysillä siihen, mitä jo käsillä oli. Kirja jätti hieman etäisen tunteen, mikä harmittaa, koska se syö aina lukukokemusta.

Kirja kuitenkin vei mukanaan ja luin kirjaa esimerkiksi viime yönä melkein kahteen asti ja tänään aamusta heti loppuun. Oli pakko tietää, mitä tapahtuu. Ja siinä tuli toinen mutta - kirjassa tuntui olevan vähän tyhjäkäyntiä ja paikallaan polkemista. Usein hyvän kirjan äärellä haluaa samaan aikaan lukea kirjan heti, että säästellä sitä mahdollisimman pitkään - se on se merkki, että käsissä on kultaa. Nyt kiirehdin ja huomasin olevani jopa vähän kärsimätön, sillä halusin vain saada kirjan päätökseen. Siitäkin huolimatta, että samaan aikaan nautin tekstin lukemisesta.

Toisaalta jäin miettimään sitäkin, että jos kirja ei olisi näin hypetetty, olisinko lukenut sitä yhtä tarkkaan, yhtä puntaroiden ja löytäen kirjan hienouden? Ehkä, ehkä en. Tuntuu, että hype on tuonut kirjaan sellaisen "hutun", jonka kautta kirjaa on pakko tarkastella. Ja täytyykin sanoa, että kirja ei ollut minusta ihan niin mieletön, kuin mitä kaiken hypen perusteella odotin. Ja sitä juuri mietin, että olisiko se ollut sitä ilman hypeä? No edelleen - ehkä, ehkä ei.

Mutta kirja kannattaa lukea. Se on hieno ja taidokas teos, jota lukee mielellään.