Luin viikonloppuna Rannelan kaksi nuortenkirjaa, jotka olivat kyllä todella vetäviä! Amsterdam, Anne F. ja minä on kirjakaksikon ensimmäinen, joka kertoo tarinaa Kertun näkökulmasta. Kerttu lähtee viettämään lomaa äitinsä kanssa Amsterdamiin erottuaan juuri tyttöystävästään Mirasta, toisaalla polttelee Jimi... ja sitten on vielä Anne Frank. Kertulla on 15 vuotta ikää, ja elämä on juuri sen näköistä soppaa.

Rannela on kirjoittanut tarinan elävästi, hauskasti ja mielestäni hyvin. Kirjaa luki tosi mielellään ja tarinaan uppoutui, teini-ikäisen elämä tuli lähelle (vaikka osa hömpötyksistä ONNEKSI tuntui kaukaisilta jutuilta...). Kirjan tarina on vetävä ja kutkuttava, ja ovelasti Rannela nostaa tarinassaan todella tärkeitä teemoja esiin. On nuoren tytön seksuaalisuus ja suhde vanhempiin, sen rinnalla raskaampina teemoina juutalaisvainot, ihmiskauppa, huumeet. Ja vaikka raskaita aiheita käsitellään, niin kirja on kevyt lukea.

Kirjan "iättömyyttä" jäin miettimään, sillä tarina on kuin suoraan nuoruudestani - on mese, Fucking Åmål ja julkkiksia, jotka olivat pinnalla kun itse olin teini. Vaan puhuttelevatko ne enää ketään muuta kuin meitä vanhempia lukijoita nostalgisessa mielessä? HMM.

Tiedä häntä, mutta tämän luin ilolla.