Osasin odottaa aiempien arvioiden perusteella Rougen ja Korpelan suhteen painottamista rikostutkimusten sijaan, joten siinä mielessä ei tullut mitään yllätyksiä. Dekkariksi tämä oli silti omaan makuuni vähän liian kevyt. Ajankuva vaikutti myös aika päälleliimatun hätäiseltä: kadunnimiluettelot sekä aikakaudelle tyypillisten asioiden ja esineiden maininnat eivät syventäneet tarinaa luontevasti, vaan pysyivät irrallisina heittoina juonenkuljetuksen ja dialogin seassa. Hatunnosto kuitenkin mielenkiintoisesta aihevalinnasta (moneen kertaan nähdyistä kliseistä huolimatta). 1920-luku salakapakoineen ja viinatrokareineen on ikuinen mielenkiinnonaiheeni, ja Suomeen sijoitettuna romaanissa on salaperäistä uutuudenviehätystä, joka varmaankin saa vilkaisemaan vielä sarjan toistakin osaa.