Kuka pelkää noitia on yllättävä lastenkirja vuodelta 1983.
Yllättävän kirjasta teki sen hurjuus, tarinallinen vetovoima ja koukuttavat juonikuviot, sekä loppuratkaisu.

Maailmassa elää sadoittain noitia, jotka inhoavat lapsia ja haluavat päästä lapsista eroon. Mielellään kokonaan. Noitia on vaikea tunnistaa, sillä vaikka heillä on omat erikoistuntomerkkinsä, niin kaduilla kulkiessaan he helposti näyttävät hyvin tavallisilta kilteiltä naisilta. Noidat ovat aina naisia. Lapsiraukoilla ei siis juurikaan ole mahdollisuuksia lapsia vihaavia noitia vastaan.

Päähenkilö, pieni poika, on orpo ja hän elää isoäitinsä kanssa. Isoäiti kertoo hänelle noidista paljon ja se tulee tarpeeseen, sillä kyllä, hän kohtaa noidan. Eikä vain yhtä...

Enpä olisi uskonut nauttivani tästä rohkeasta ja erikoisesta tarinasta näin paljon, mutta nautin! Aika kakistelematta sain nieltyä myös muutamat hivenen vanhentuneet jutut, jotka kirjassa vilahtivat (kirja on yli 30 vuotta vanha, joten ikä selittää, samanlaisia juttuja en sietäisi nykypäivänä kirjoitetussa kirjassa!). Yllättävän iätön ja kitkaton kirja ylipäänsä on.

Suosittelen lukemaan, aikuisenakin, jos lapsena on jäänyt välistä. Ihan pienimmille tai herkimmille lukijoille en suosittele teosta, sillä kyllä tässä aika pelottavaa kuvaa maalataan ja tarina on oikeasti jännittävä.