Tämän vuoden viimeinen kirja luettu - hurraa!

Luen paljon feministisiä teoksia ja kannanottoja, ja tottakai myös tämä teos kiinnosti. Lyhyestä sivumäärästään huolimatta tässä oli paljon asiaa ja hyviä pointteja. Oli virkistävää pitkästä aikaa lukea jotain näin feminististä ja sähäkkää - taitaa olla hetki, kun olen lukenut mitään vastaavaa!

Kirja valottaa hyvin keskeisiä ongelmakohtia, joita feministit haluavat tuoda esiin. Lisäksi se avaa sitä, mitä tarkoittaa miesviha, mitä tarkoittaa naisviha, ja miksi, ja miten ne eivät tarkoita samaa asiaa. Ne eivät tarkoita. Lue vaikkapa tästä kirjasta, että miksi ei.

Olen aika pitkän linjan feministi, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että ihan hirveästi mitään uutta kirja ei minulle antanut. Kirjan ranskalaisuus myös hieman piti etäällä, koska osa jutuista ei ole itselle tuttuja ja monet asiat ovat kulttuurisidonnaisia. Mutta pidin tämän lukemisesta paljon. Se antoi hyvällä tavalla voimaa jatkaa omaa taistelua tasa-arvon saavuttamiseksi ja ehkä myös oikeutusta sille, että joskus on ihan okei, että vituttaa ja kunnolla. Aika usein nimittäin vituttaa ja kunnolla.

Lukiessa muuten vähän nauratti, kun itseäni kuusi vuotta nuorempi kirjailija kuvailee itseään vanhaksi kissojensa kanssa eleleväksi noidaksi.

Kannatti lukea.